Hakosen koukut viritetty
Kirja-arvio: Jämsäläiseltä freelancer-toimittajalta Mikko Hakoselta ilmestyi viime vuoden loppupuolella 2 omakustannekirjaa: apocalyptinen romaani Auringonlaskun aika ja kalastus-aiheinen kertomuskokoelma Iskukoukkumies.
Noin 20 vuotta sitten kirjoittamassaan Auringonlaskun ajassa kirjoittaja painiskelee perimmäisten kysymysten äärellä: mihin suuntaan ihmiskuntamme kehittyy planeetallamme.
Vuosien varrella syntyneet kalastus-aiheiset kertomukset voisi äkkiväärään luonnehtia romaania selvästi kevyemmäksi aineistoksi.
Siis äkkiväärään. Lukukokemus nimittäin muuttaa ennakkokäsitystä: suurin osa kertomuksista täyttää muotovalion novellin mitat, ja parhaimmissa tarinoissa teema irtoaa oivaltavasti aihekontekstistaan elämän syntyjä syviä pohtivaksi.
Hakonen on siis julkaissut 2 hyvin erilaista teosta. Makuasioista ei pidä kiistellä, mutta oma mieltymykseni on, että Iskukoukkumiehen kertomuksissa kirjoittaja oma, persoonallinen ääni pääsee ylempiin sfääreihin.
Iskukoukkumies käsittää 14 tarinaa. Osa on selkeän alun ja lopun sisältäviä juoninovelleja, osa asiapohjaisia tekstejä tai fiktion ja asian sekoituksia ja löytyypä joukosta niin sanottu avoinkin novelli.
Hulppeimmillaan kirjoittajan oma ääni erottuu kokoelman nimikertomuksessa, joka poikkeaa joukosta oivaltavan, avoimen rakenteensa ansiosta.
Novelli pitää lukijan iskukoukussa ja palkitsee yllättävyydellään, sen enempää ei tässä yhteydessä voi paljastaa.
Juoninovellien helmiä ovat muun muassa kerronnaltaan hilpeä Eukontestuuhauki sekä kalamiesten ja yleensäkin ihmispolojen unelmien kurkottamisesta ja katajaan kapsahtamisesta kertovat Rutakkolammen kala-apaja ja Vaapunvuoleskelijan maailmanvalloitus.
Molemmissa kalastuksellinen aihe nousee käsittelemään yleisinhimillistä teemaa.
Varsinkin Rutakkolammen tarinasta löytyy lisäksi herkullisesti maalattuja ihmiskuvia jostain peräkylän kyläbaarin ja metsäautoteiden pimennosta, paikasta ja ajasta joita ei luulisi enää olevan, mutta jotka varmasti ovat yhä olemassa.
Herkimmillään kirjoittaja on kuvatessaan maailman menoa lapsen silmin.
Novellissa Rullerista Ambassadeuriin alle 10-vuotias, kalastamiseen hurahtanut poikanen rakentaa itse ensimmäisen virvelinsä ja sen jälkeen tekee pitkään ylimääräisiä puhdetöitä säästääkseen rahaa oikeaan virveliin.
Poika kuitenkin sortuu ostamaan isänsä opastamana vahvan ruotsalaisen vavan kaveriksi japanilaisen halpakelan, Yamca 48:n, joka hajoaa heti kättelyssä, ja pienen pojan unelmat murskaantuvat.
Novellin hienoon kappaleeseen sisältyy elämästä paljon: ”Onhan elämä pettymyksiä tarjonnut myöhemminkin. Rippipuku kutistunut sateessa, naiset jättäneet ja yritys keikahtanut nurin. Siltikin kaikessa katkeruudessaan Yamca 48 säilyttää paikkansa elämäni pettymystilaston kärkipaikalla.”
Hakosen vahvuus onkin tuoda elämän ilot ja surut esiin alleviivaamatta vailla tunnelman latistavaa paatosta. Suruistakin löytyy humoristinen puolensa.
Alleviivausta sen sijaan ilmenee kokoelman asiateksteissä, joissa osassa faktatietoutta tarjoillaan teennäisestikin kertomuksellisuuteen puetun dialogin ja ympäristönkuvauksen kautta.
Selvempi olisi ollut tehdä näistä teksteistä kokoelman loppuun omat esseensä, sillä tiedollisista ansioistaan huolimatta ne eivät ole varsinaisia kertomuksia.
