Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Tarvitsemme lisää rikuriskejä, koska ihmisoikeudet, tasa-arvo ja inhimillisyys ovat asioita, joita ei saa unohtaa rahan edessä

Urheilu on lähellä sydäntäni. Olen joskus ottanut töistäkin lomaa, että voin seurata arvokilpailuita tiiviimpään tahtiin kotisohvalta. Parhaillaan käynnissä olevien yleisurheilun MM-kisojen suhteen oloni on epämiellyttävä. Urheilusuoritukset kiinnostavat, mutta kaikki muu MM-kisojen ympärillä saa käsikarvani jököttämään kohtisuoraan. Katsoessani urheilijan menoa en voi olla miettimättä, miten hänenkin suorituspaikkansa on syntynyt köyhien siirtotyöläisten käsissä, paahtavassa kuumuudessa kuusi pitkää päivää viikossa . Ihmisoikeusjärjestö on kuvaillut tapahtumia orjamaisiksi. MM-kisojen viemistä Qatariin ei voi perustella urheilullisilla näkökulmilla. Kestävyysurheilijoita ei ole ainakaan ajateltu, kun heidät on lähetetty matkaan. Ihmiskokeet ovat lähempänä totuutta. Vain sitkeimmät selviävät, joskin hitaammin kuin koskaan aiemmin, ja lopulta tie vie tiputukseen. Kolmen vuoden kuluttua samoilla näyttämöillä taistellaan urheilun kuninkuuslajin jalkapallon herruudesta. Minun ei tarvitse mennä paikan päälle todetakseni, että olen Jari Litmasen kanssa eri linjoilla: kisapaikka on todella pettymys joillekin, esimerkiksi minulle. Futiksen puolella ajattelen asioista mieluummin kuten Riku Riski , joka jäi eettisiin syihin vedoten pois A-maajoukkueen matkasta, kun Suomen jalkapalloilijat matkustivat maahan leirille. Maassa maan tavalla, mutta liika on liikaa. Vaikka penkkiurheilijan sydämeni olisikin vuotanut verta, olisin ilomielin nähnyt, että jokainen urheilija olisi tehnyt riskimäisen päätöksen: antanut isojen herrojen pitää tunkkinsa. Harmi, että Suomen maajoukkuefutareiden ei tarvitse tehdä rikuriskimäisiä kannanottoja: joukkue kun ei vielä(-kään) pääse esiintymään MM-areenalle. Ihmisoikeudet, tasa-arvo ja inhimillisyys ovat kuitenkin asioita, joita ei saa unohtaa rahan edessä. Ei MM-kisaisäntää valittaessa eikä missään muussakaan tilanteessa. Ja vaikka olen kaukana ilmastonmuutossynkistelijästä, en näe mitenkään järkeväksi sitä, että yleisurheilustadionin lämpötilaa yritetään alentaa siedettävälle tasolle keinotekoisesti. Entäs ne janoiset jalkapallofanit muutaman vuoden kuluttua? Miten he pärjäävät, jos tuoppeja ei voi kiskoa vapaasti eikä omiaan voi kannustaa samba-asuissa? Urheilu on ihanaa juuri sen takia, että yksilön tai joukkueen taito ratkaisee ja omiaan saa kannattaa vaikka muovipussiin pukeutuneena. En suostu hyväksymään, että rahan mahti lakaisee alleen kaiken hyvän, mitä arvokilpailut voivat antaa, myös meille penkkiurheilijoille.