Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Pellavatyttö kutsuu tutustumaan rakkaan kotiseutunsa historiaan – Längelmäen kotiseutumuseossa on nyt avoimien ovien viikko

Längelmäen kotiseutumuseolla on meneillään perinteinen avoimien ovien viikko. Museo on auki sunnuntaihin 26.7. asti kello 13–17. Museon alueen varsinainen museorakennus on vanha 1800-luvun talonpoikaispirtti. Lisäksi pihapiirissä on riihi ja vilja-aitta. – Savupirtti on tuotu tänne Isojärven Luutsaaresta, missä talon isäntänä oli Bruuno Luutsaari . Esineet ovat paikallisten yksityishenkilöiden lahjoittamia, tämän vuoden Pellavatyttö, 16-vuotias Talviaisten kylältä kotoisin oleva Jenny Salkolahti kertoo. Sekin on perinne, että avoimien ovien viikolla Längelmäen vuoden Pellavatyttö, kotiseutunsa lähettiläs, on esittelemässä museota. Jenny Salkolahdelle kotiseutumuseo on tuttu paikka. – Olen käynyt täällä joka kesä, joskus soittamassakin Museon Vestareilla. Se on jäänyt mieleen, että täällä on aina ollut paljon mustikoita, hän kertoo. Pellavatytölle museo-oppaan rooli on ollut mieluisa. – On mukavaa kertoa kotiseudun historiasta, hän sanoo. Salkolahden suosikkiesineitä museossa ovat kaksi vanhaa Raamattua, jotka ovat peräisin 1850-luvulta. – Ne ovat hienoja ja vaikuttavia, hän sanoo. Myös vanha satula ja hevosen länget kiinnittivät hänen huomionsa. – Olen itsekin heppatyttö, niin hevosiin liittyvät asiat kiinnostavat. Katsoin tuota satulaa ja ihmettelin, että ei näytä kovin samalta kuin tämän päivän satulat, Salkolahti sanoo. Yhdessä nurkassa on useampi rukki ja muita perinteisiä naisten käsityövälineitä. – Ajatella, että ennen on pellavasta ja lampaanvillasta tehty itse langat, Salkolahti sanoo. Vanhat tavarat saavat ajattelemaan. – Tuntuu siltä, että nämä tavarat on tehty jotain tarkoitusta varten, ja niitä on tehty itse. Ei ole mitään turhaa. Nyt voi mennä markettiin ja ostaa mitä vain, hän sanoo. Länkelmäkeläistä historiaa Museon esineissä on paljon tämän päivän nuorelle vieraita esineitä. – Kaikista en tiedä, mitä ne ovat ja mitä niillä on tehty. Yhdessä vieraiden kanssa on päässyt ihmettelemään, Jenny Salkolahti kertoo. Kotiseutumuseo tuntuu Salkolahdesta tärkeältä paikalta, koska siellä on esillä oman rakkaan kotiseudun menneisyyttä. – Tuntuu hienolta ajatella, että täällä Längelmäellä on oltu ja eletty jo pitkään. Vanhat perinteet ja perinteikkäät esineet on hyvä säilyttää. On hyvä tietää, mitä on ollut ennen, niin voi ajatella tulevaisuutta, Salkolahti pohtii. Kotiseutumuseossa on nähtävillä Längelmäen historiaa, mutta mitä Pellavatyttö jättäisi nykypäivän Längelmäestä tulevien museovieraiden ihmeteltäväksi. – Vaikea sanoa. Siitä ainakin pitäisi huolehtia, että nämä vanhat esineet säilyvät tulevaisuuteenkin, hän sanoo. Salkolahti kertoo kuitenkin siitä, mikä hänen mielestään on tyypillistä längelmäkeläisille. – Tai länkelmäkeläisiähän täällä ollaan, kuten vitsillä sanotaan. Mummo on aina sanonut, että ng-äännettä ei täällä ole olemassakaan, Salkolahti sanoo. – Toinen täällä tyypillinen juttu on yhteisöllisyys. Täällä on paljon erilaisia seuroja ja keskitytään yhteisesti tärkeisiin asioihin. Längelmäki on hyvä paikka kaiken ikäisille, hän jatkaa. Pellavatytön ainutlaatuinen kesä Jo vappuna Pellavatytön tittelin vastaanottaessaan Jenny Salkolahti tiesi, että koronavirus tulee vaikuttamaan hänen toimenkuvaansa. Esimerkiksi perinteinen kesämarkkinoiden arpamyynti jää tekemättä, kun markkinoita ei järjestetä. Tekemistä on silti riittänyt. – Heti aluksi tein vapputervehdysvideon ja esittelin Längelmäkeä Elävät kylät -hankkeen videolla. Lisäksi olen soittanut viulua, esimerkiksi pelimannimusiikkia Leporannassa. Talviaisten toritapahtumassa pääsin myymään arpojakin, Salkolahti kertoo. Kesä Pellavatyttönä on ollut tähän mennessä antoisa. – Parasta on ollut se, että on saanut puhua monenlaisille ihmisille. Minusta on välillä tuntunut hankalalta alkaa kertoa asioita ja jutella, mutta olen kehittynyt siinä. Se on myös mukavaa, että olen päässyt soittamaan viulua, Salkolahti sanoo. Tällä viikolla Pellavatyttö on museolla tavattavissa vielä torstaina, nimittäin Talviaisten vohvelikahvila työllistää häntä myös. Niistä mustikoista vielä: museon piha on tänäkin kesänä täynnä mustikoita. Kuinkahan kauan tämä tienoo on ollut tunnettu mustikoistaan? Pellavatyttökin suuntasi museolta mustikkapiirakan tekoon museon pihasta poimitut mustikat mukanaan.