Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

12-vuotias Aino on ollut vauvasta lähtien mukana metsästysreissuilla – ”Jännää ja mielenkiintoista”

Jämsäläinen Aino Varjoranta pukee tottuneesti metsästysvaatteet päälle. Hän ei aio jäädä kotiin, kun isä lähtee metsälle. Onhan uusi hirvenmetsästyskausikin juuri aluillaan. 12-vuotias tyttö on nuoresta iästään huolimatta kokenut metsällä kävijä. Isä Jouni Varjoranta muistelee, että tytär oli kaverina metsäreissulla jo 1,5-vuotiaana, ehkä jo vuotta aiemmin. – Silloin toinen meistä rakenteli metsässä käpylehmiä, toinen kyttäsi hirviä, isä muistelee naureskellen. Vielä joitakin vuosia sitten Ainon voimat saattoivat loppua kesken jahdin. Silloin isä kantoi repun ja aseen lisäksi selässään myös pientä metsästyskaveria. Nykyisin asiat ovat toisin. Jalkapalloa harrastavan Ainon kunto riittää mainiosti ja innostusta on yllin kyllin. Lauantaiseen kauden avaukseen hän halusi ehdottomasti mukaan. Saalista ei kuitenkaan saatu, vaikka sarvipäitä metsässä vilahtelikin. – Olen ajatellut, että syyslomallakin voisin lähteä parina päivänä, tyttö suunnittelee. Isä korostaa, että harrastus lähtee Ainon omasta mielenkiinnosta. – Kysyn aina haluaako hän mukaan. Jos koulutyöt tai harrastukset eivät ole esteenä, voi mukaan lähteä. Isän ja tyttären yhteinen juttu Aino on kaveriporukkansa ainoa metsällä käyvä tyttö. Hänen mielestään metsästämisen kiehtovuus syntyy siitä, ettei koskaan voi tietää mitä tapahtuu ja miten. – Se on jännittävää ja mielenkiintoista. Metsästysvuosien kohokohta on kahden vuoden takaa, jolloin hän näki ensimmäisen kerran hirven kaadon. Vielä tuolloin perheen Sisu-koira ei ollut oppinut kunnolla metsästyskoiran tavoille. Sen takia Jouni-isä ei odottanut mitään tapahtuvaksi, kun Aino ja Sisu lähtivät kulkemaan metsätietä pitkin. Sisu kuitenkin löysi jäljen ja Aino päästi koiran vapaaksi. Yllättäen Sisu oivalsi oman roolinsa ja Jouni-isännälle tuli kiire hakea autosta kivääri, kun koira aloitti haukun niin nopeasti. – Olin etukäteen pelännyt ampumisesta kuuluvaa pamausta. Sitten kun tuli se hetki, en oikein edes tajunnut koko asiaa. Hirvi jatkoi hetken juoksemista ja kaatui sitten maahan, Aino muistelee. Tänä syksynä isän ja tyttären metsäretket ovat erilaisia kuin aiempina vuosina, sillä Sisu menehtyi noin kuukausi sitten ilmeisesti hirven potkaisuun. Koiraton metsästyssyksy on jäämässä ainoaksi, sillä perheeseen odotetaan jo uutta koiranpentua. Aino opettanee pennulle perusasiat, Jouni puolestaan metsästyksen salat. Aino suunnitteleekin, että tulevaisuudessa hänen roolinsa metsästyksessä voisi keskittyä nimenomaan koiriin ja niiden kouluttamiseen. – Ampumiseen minulla ei ole niin suurta poltetta, mutta metsästyskortti on kuitenkin tarkoitus hankkia jossain vaiheessa. Metsästysporukalla 12 pyyntilupaa Jouni Varjorannalle on ollut alusta lähtien luontevaa ottaa lapsi mukaan metsästykseen. Viime vuonna 80 vuotta täyttäneen Jämsänkosken metsästysyhdistyksen porukassa on aina ollut tilaa lapsille. Ainon ollessa pieni saattoi mukana olla kuusikin lasta. Nyt heistä moni on jo kasvanut aikuisiksi, silti tutussa porukassa metsästäminen vetää puoleensa. Jämsänkosken metsästysyhdistyksen porukassa on 28 jäsentä, joiden ikähaitari venyy noin 70-vuotiaaseen saakka. He metsästävät Riihijärvellä ja Holisevalla. Tälle syksylle pyyntilupia on 12.