Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Haastemiehen työ ei sovi äkkiväärälle, sillä vastaan voi tulla vaikka isäntä kirveen kanssa tai avioerohaasteen saanut rouva – Pahin kaikista on kuitenkin äksy koira

Jussi Kerkkonen ja Pentti Martikainen ovat entisiä haastemiehiä. Kerkkonen on tehnyt töitä Jämsässä, Martikainen Joensuussa. Molemmat ovat olleet eläkkeellä lähes 20 vuotta. Kumpikin asuu tätä nykyä Jämsässä. – Työssämme olemme nähneet elämän kirjon laidasta laitaan, he sanovat. Äkkiväärälle ihmiselle haastemiehen ammatti ei sovi – siitä ovat molemmat samaa mieltä. Haastemiehen työssä kun tarvitaan joustavaa ja sovittelevaa luonnetta. Pahitteeksi ei ole nokkeluuskaan, sillä eteen tuli entisaikaan kimurantteja tilanteita. – Kerran oli eräs isäntä vastassa kirves kädessä. Lähestyin häntä jutellen rauhallisesti ja sitten käytiin tutkimassa sikalassa possut. Lopulta hän keitti kahvit ja meistä tuli kaverit, kertoo Martikainen. Kahdessa vuosikymmenessä maailma on muuttunut myös haastemiesten osalta. Työtavat ovat nykyisin erilaisia, ehkä jotenkin virallisempia. – Taidammekin olla jo antiikkia, sanoo Martikainen. Vastassa koiria ja ihmisiä Ihmisten kanssa haastemies pärjäsi aina puhumalla, mutta eläimet ovat eri juttu. Kerkkosen mukaan haastemiehen pahin haaste oli äksy koira. – Niistä ei koskaan tiedä, varsinkaan susikoirista. Onnekseen haastemiehet ovat selvinneet koirien kynsistä pintanaarmuilla ja revenneillä housunlahkeilla. Haastemies voi tulla ovelle monista eri syistä. He toimittivat perille viranomaisten päätöksiä, käräjähaasteita ja asiakirjoja. Jopa huippu-urheilijoiden dopingtestit ja kutsut isyyden selvitystä varten kulkivat haastemiesten työsalkussa. Takavuosina haastemies toimitti perille avioerohaasteetkin. Kerran Kerkkoselle tuli lähtö Espanjaan. Avioerohaasteen saanut rouva ei ollut viranomaisen tulosta moksiskaan, vaan tarjosi viestin tuojalle virvokkeita. – Tokihan virvokelasi kelpasi pitkän reissun jälkeen. Skoolattuaan asiakkaan kanssa haastemies lähti kotiin muiden jäädessä auringon alle juhlimaan. Joskus tiedoksiannon kohdehenkilöt ovat olleet niin tuhdissa tilassa, että haasteen perille saattaminen on ollut työlästä. Aivan tavatonta ei ollut sekään, että saman oven takana piti käydä useita kertoja tavoittelemassa asiakasta. – Jos henkilö ei ollut saapuvilla vielä viidennellä käynnillä, aloimme uskoa, että hän pakoilee haastetta. Etsiikö täällä joku oikeutta? Haastemiehen työsarkaan kuului olla myös käräjillä ovimiehenä. Aikana, jolloin muita kuulutusmenetelmiä ei ollut, haastemies huusi asianosaiset odotussalin puolelta istuntosaliin. – Jossakin jutussa saattoi olla kymmeniä asianosaisia, joten oli siinä huutamista. Käräjäpäivät venyivät pitkiksi. Kun päätökset tehtiin vielä samana iltana, asianosaiset saattoivat odotella tietoja joko paikan päällä tai puhelimen päässä. – Meidän homma oli soittaa, että nyt päätös olisi valmis ja voitte tulla sen kuulemaan. Kun kaikki jutut oli käsitelty, ainakin Jämsässä noudatettiin iänikuista tapaa. Haastemiehen piti päivän päätteeksi kysyä odotussalissa: "etsiikö täällä joku vielä oikeutta itselleen". Osoite vei hautausmaalle Kun Martikainen ja Kerkkonen yltyvät muistelemaan tapahtumia - toki nimiä mainitsematta - ilmoilla on seikkailun makua. Koskaan kun ei voinut tietää, mitä työreissulla eteen tuli. – Kerrankin eräs kollega löysi itsensä epäselvän osoitteen takia hautausmaalta. Työnsä ohella Pentti Martikainen on ollut ahkera pöytälaatikkokirjailija. Työuransa päätyttyä hän kirjoitti mieleenpainuvimmat tapaukset kansien väliin. Niin syntyi kirja nimeltä Kop kop - täällä haastemies . Kirjassa on hänen omia muistojaan, mutta myös kollegojen kommelluksia. Hauska on sekin juttu, kun romanipoika halusi olla käräjillä edukseen, muttei osannut solmia solmiota sievästi. – Hän arveli, että minulta se onnistuu ja mikäpä siinä – autoin häntä puuhassa, nauraa Martikainen. Kaikilla on ihmisarvo Haastemies ei ole tuomari. Hän ei syytä eikä vaadi ketään tilille. – Ja suurin osa ihmisistä tämän ymmärtääkin, sanovat Kerkkonen ja Martikainen. Neljännesvuosisadan pituinen haastemiehen virka opetti heidät arvostamaan ihmisiä sellaisina kuin nämä ovat. Elämä kun voi heittää itse kunkin tielle hankalia tilanteita - olipa kyseessä pappi, upseeri tai sekatyömies. Oikeastaan haastemiehen ammatti on maaseudulla melko tuore käytäntö, sillä ennen 1970-lukua haasteiden vienti asianosaisille oli poliisien ja lautamiesten työtä. Vanhoissa kaupungeissa haastemiehiä on sen sijaan ollut 1900-luvun alusta saakka. – Hyvä paikka etsiä haastettavia käsiinsä oli kirkonmäki, sillä suurin osa ihmisistä kävi siihen aikaan kirkossa, Martikainen tietää. Virkamerkki taskun pohjalla Koska Jussi Kerkkonen oli Jämsän kihlakunnanoikeuden ensimmäinen haastemies, hänellä oli melko vapaat kädet luoda omat työtapansa. Tärkeintä oli, että työ tuli tehdyksi. – Päivä saattoi venyä kellon ympäri, mutta sopivan hetken tullen lähdin vastapainoksi pilkille. Martikainen on taustaltaan poliisi. Kerkkonen teki ihan muita hommia ennen haastemiehen pestiä. – Olemme sitä mieltä, että koulutus ei tässä hommassa ratkaise, vaan alalle sopivuus. Asetta ei kumpikaan työssään kantanut. Virkamerkkikin oli taskun pohjalla. – Eipä tuota kukaan koskaan kysynyt. Kaipa meidät kaikki tunsivat.