Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Leo Värelä ajoi tänä talvena 1915 kilometriä hiihtolatuja talkoovoimin - kannustaa muitakin talkoilemaan

Leo Värelä on ajanut Juokslahden hiihtolatuja talkootyönään 41 vuotta. Kaikki alkoi omasta harrastuksesta. – Nuorempana hiihdin kilpaa, niin ensin piti vetää latu, että pääsi hiihtämään, kuvailee Värelä. – Olen tehnyt latuja ihan pikkupojasta asti, hyppäsin latukoneen päälle Sihvon Auliksen ja Palosen Veikon perään. Nykyään Värelä ajaa latuja Morvasta Juokslahden koulun kautta Pykälään ja toiseen suuntaan aina Saakoskelle asti. Tänä talvena latua on syntynyt 1915 kilometriä. Parhaimpina vuosina kilometrejä on tullut 3000. – Se vaihtelee riippuen siitä, minkälainen talvi on. Jos on paljon lumituiskuja, latua pitää ajaa useammin. Talven pituuskin vaikuttaa asiaan. Lyhyimpinä talvina latuja on ajettu vain muutama sata kilometriä, Värelä kertoo. Kalustokin vaikuttaa. Nykyisellä leveällä latukoneella riittää, että ladun ajaa kerran. Vanhoilla kapeilla koneilla piti latua ajaa useampaan kertaan. Tälle keväälle latukoneen saa jo pakata talviteloille. Tosin, mönkijä on talon töissä käytössä myös kesäaikaan, kun siihen vaihdetaan ensin renkaat alle. Talkootyö tuo ihmiset yhteen Leo Värelä ei saa latujen ajamisesta minkäänlaista korvausta. Hän tekee latutalkoita omaksi ilokseen. – En tiedä, miten tämä yhteiskunta on opettanut meidät siihen, että kaikki pitäisi olla valmista, Värelä pohtii. – Jos kukaan muu ei tee, niin sitten pitää tehdä yhteiskunnan varoista, ja kaikki maksaa sen sitten veroissa, Värelä sanoo. Värelä vihjaa, että kaupunki voisi säästää tekemällä pieniä asioita talkoovoimin. Talkootyöt tuovat ihmiset myös sosiaalisesti yhteen, Värelä kuvailee. Hän toivoo, että ihmiset keskustelisivat enemmän yhdessä yhteisistä tavoitteista. – Mitä useampi on mukana, sitä vähemmän talkootyötä yhtä kohden tulee, Värelä kuvailee. Toki hän myöntää olevansa siinä onnellisessa asemassa, että yrittäjänä hän on voinut tehdä töitään joustavasti. Ja mies myös nauttii töiden tekemisestä. – Työt ovat olleet niin vaihtelevia, ettei niitä töitä edes huomaa työksi, Värelä naurahtaa. Esimerkiksi haastattelupäivän aamuna Värelä on tehnyt ison peräkärryllisen halkoja. Mutta mahtuu hänen työvuosiinsa myös säännöllinen työaika opettajana. – Kyllä sitä välillä on herätty kolmen-neljän aikaan aamulla ajamaan latuja. Mutta nykyisin ajan ladut yleensä illalla. Pimeys ei haittaa, kun mönkijässä on valot ja reitit ovat tutut. Ja kyllä latujen tekeminen vähän hiihtokokemustakin vaatii. Värelä sanoo kyllä tunnistavansa, jos hän hiihtää ladulla, jonka tekijä ei ymmärrä hiihtämisestä. – Esimerkiksi jos latu kaartuu alamäen alla, kurvi ei saa olla liian jyrkkä. Kyllähän kokenut hiihtäjä jyrkemmänkin kurvin laskee, mutta kokematon hiihtäjä luottaa latuun, ja hänenkin suksensa pitää pysyä ladulla. Ja nauttiipa Värelä itsekin hiihtämisestä. Kodin viereisillä laduilla on tänäkin talvena hiihdetty satoja kilometrejä. Värelä kuitenkin pitää hiihtokilometrejään vähäisinä, koska parhaimpina hiihtotalvina kilometrejä kertyi lähemmäs 2000. ”Yhteisöllisyydellä on iso merkitys” Värelän perheessä talkoohenki kulkee suvussa. Jo aikanaan hänen isänsä pyöritti Juokslahden Huuskon tilaa yhdessä veljensä kanssa. – Kun työt tehtiin yhdessä, siinä säästi aikaa ja rahaa. Yhdessä tekeminen tekee myös monen homman mielekkääksi, Värelä sanoo. Latutalkoiden lisäksi Värelä itse on tehnyt talkootöitä Lions Clubissa, kylän urheiluseurassa ja kyläyhdistyksessä. Yhdenlaiseksi talkootyöksi voinee laskea myös luottamustoimet. – Yhteisöllisyydellä on iso merkitys. Talkootyössä myös tutustuu erilaisiin ihmisiin. Kun saman pöydän ääressä istuu lääkäri, pappi ja vuorineuvos, sitä kuulee väistämättä myös toisenlaisia mielipiteitä elämästä, Värelä sanoo.