Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Kevään ylioppilas Aino Huujärvi odottaa hyviä arvosanoja ja yliopistopaikkaa – Vaihto-oppilasvuosi Uruguayssa auttoi näkemään, miten huippua koulutus on Suomessa

Aino Huujärvi on virkannut aikansa kuluksi tilkkupeiton. Aikaa on ollut, sillä tuoreen ylioppilaan suunnitelmat menivät uusiksi pandemian vuoksi. – Olisin varmaan ollut jo töissä ilman koronaa, mutta sama juttu se on kavereillakin. Ehkä saan kuitenkin loppukevääksi peruskoululta sijaisuuden, Aino mietti maanantaina. Jännittävä tämä kevät on ollut. Ensin piti jännittää, miten ylioppilaskirjoitukset hoituvat koronarajoitusten vuoksi. Sitten on pitänyt jännittää, saako keväällä viettää ylioppilasjuhlia. – Nyt on jo selvää, että todistus tulee postissa ja lakitus tapahtuu virtuaalisesti. Onhan se jonkinlainen pettymys pitkien opintojen jälkeen. Pienet juhlat Huujärvillä sentään pidetään oman perheen kesken. Jos rajoitukset höllenevät, loppukesästä voisi juhlia isommin. Tai sitten juhlitaan itsenäisyyspäivänä – mutta mitään varmaa tietoa ei ole. Uusin Ainon jännityksen aihe on paikka yliopistossa. – Olen hakenut ensisijaisesti Tampereelle tietojenkäsittelytiedettä opiskelemaan. Kirjoitukset menivät hyvin, joten toiveita opintopaikasta on. Vastuuta omasta elämästä Opiskelijavaihto Uruguayssa toi yhden vuoden lisää Aino Huujärven lukio-opintoihin, mutta se ei häntä harmita. – Vaihtovuosi nosti opiskelumotivaatiota, antoi uusia kavereita ja opetti ottamaan vastuuta omista asioita, hän kuvailee. Aino ei osannut puhua yhtään espanjaa reissuun lähtiessään. Vuodessa kielitaito karttui niin roimasti, että hän saattoi kirjoittaa espanjan kielen ylioppilaskokeissa. – Siitä on tulossa ällä. Matka maailman toiselle laidalle opetti arvostamaan myös suomalaista koulutusjärjestelmää. Tasoero on huikea, sillä Suomen koulutus on huippua. – Kun menin sikäläiseen kouluun kolmosluokalle täältä lukion ykköseltä, osasin enemmän asioita kuin luokkakaverit. Opetus tapahtui enimmäkseen muistiinpanojen varassa. – Siellä ei käytetty kirjoja ollenkaan, vaan opettaja jakoi joskus monisteita, Aino vertaa. Tietysti lukioon Kun peruskoulu oli aikoinaan ohitse, Ainolle oli lähes itsestään selvää, että seuraava askelma on lukio. Jämsän lukiosta hänelle tulee ikävä opettajia yleensä ja erikoisesti Helena-opoa. – Helena Myllymäki kun pitää meistä opiskelijoista niin hyvää huolta. Aino on ollut toimelias koronasta huolimatta. Hän päätti muutaman muun abin kanssa tarjoutua vapaaehtoiseksi kauppa-avuksi karanteenissa oleville ikäihmisille. Aino on ollut yhdyshenkilö ja ottanut tilaukset vastaan. – Olemme tehneet noin 50 ostosreissua. Palkaksi olemme saaneet kiitosta ja hyvää mieltä. Yksi mummu oli niin iloinen, että antoi minulle villasukat. Kesän tullen Aino pakkaa uuden villapeiton ja muut tavarat mukaansa ja lähtee Tampereelle. Siellä häntä odottaa jo opiskelija-asunto, ja ehkäpä kesätyöpaikkakin.