Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

”Huumori on niin vakava asia, että siitä ei parane laskea leikkiä”, toteaa Tommi Tapiainen kolumnissaan

Viime aikoina on tehtailtu naurettavuuteen asti rikosilmoituksia television vanhoista huumorisarjoista. Se osoittaa vain yhden asian. Huumori on niin vakava asia, että siitä ei parane laskea leikkiä. Samaan aikaan sen sanotaan pidentävän ikää ja kukkansakin olevan kaikista kaunein. Tiedä sitten, pitäisikö virnuilla vai laittaa hymy pyllyyn. Jos haluaa naurattaa yleisöä varmuudella, löytyy siihen yksinkertainen resepti. Laitetaan ihminen lavalle juomaan viinaa, kompastelemaan ja lyömään päänsä oveen. Sarjakuvissa käytetään banaaninkuorta. Käsi sydämellä, onko kukaan koskaan missään liukastunut siihen? Lisäkierroksia saadaan iskemällä kakku päin pläsiä. Miespuolisen toilailijan kyseessä ollessa viimeistely onnistuu tiputtamalla tältä housut nilkkoihin. Jos sekään ei riitä, vanha hyvä konsti on päristellä ärräpäitä vähän joka väliin. Huumorin varjolla voi sanoa totuuksia. Kun toinen sitten suutahtaa, pääsee siitäkin pälkähästä enemmän kuin helposti. Ei tarvitse kuin sanoa, että etkö sä nyt huumoria ymmärrä. Se ei ole kysymys vaan toteamus. "Minusta huumori on ennen kaikkea elämänasenne." Koomikoiden elämä ei vaikuta humoristiselta. Aika monella ammattitautina on masennus. Chaplin ei hymyillyt ja Robin Williams teki itsemurhan. Vaatimus olla aina hauska on posketon. Ei kukkokaan käskien laula. Stand up –koomikoita pidetään rentoina, sanavalmiina, nokkelina naurattajina. Enemmänkin se on raakaa työtä ja perustuu käsikirjoitukseen. Treffi-ilmoituksissa luonnehdinta hyvästä huumorintajusta on käytännöllisesti katsoen pakollista. Muutoin tyyppiä pidetään vähintään sarjamurhaajana. Jos joku sanoo olevansa hauska, epäilkää häntä. Yleensä he pilailevat vain toisten kustannuksella, paljastaen samalla omat heikkoutensa. Minusta huumori on ennen kaikkea elämänasenne. Pidän suupieleni mieluummin ylös- kuin alaspäin. Huumori suojaa vakavissakin paikoissa. Tärkeintä on nauraa itselleen. Itselläni syitä siihen on loputtomasti. Jokaisessa ammatissa tuntuu olevan omanlaistaan huumoria, joka ei välttämättä aukea ulkopuolisille. En tiedä, haluankokaan kuulla miten lääkärit heittävät läppää. Sen tiedän, että se on vain terapeuttista. Opiskellessani kokkausta perinteinen vitsi oli yhden sanan mittainen: makkarakalakeitto. Kolmen vuosikymmenen jälkeen ei vieläkään naurata. Ehkä olen sittenkin tajuttoman huumorintajuton.