Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Suosittu äänikirjojen lukija lomailee lapsuusmaisemissaan Isojärvellä – Aitassa nauhoitettu Baskervillen koira ei ollut kaikkien perheenjäsenten mieleen

Kuhmoisissa, Isojärven rannalla sijaitsevan kesämökkinsä terassilla istuu mies, jonka ääni kuuluu monen suomalaisen makuuhuoneessa, autossa tai lenkkipoluilla. Äänikirjat ovat kasvattaneet suosiotaan räjähdysmäisesti, ja näyttelijä Jukka Pitkänen on yksi Suomen suosituimmista äänikirjojen lukijoista. Pitkäselläkin on takanaan tuhansia tunteja luettuja rivejä – lastenkirjoista toisen maailman sodan historiaan. – Kirjoja on paljon, mutta jos ajattelee tätä kevättä on luojan lykky, että olin sopinut paljon studiotöitä, koska ne olivat ainoita, jotka eivät peruuntuneet. Pitkänen ei ole laskenut, kuinka monta kirjaa hän on lukenut, mutta nopealla googletuksella selviää, että teoksia on jopa satoja. Seuraavaksi hän astelee studioon elokuussa iPadinsa kanssa, josta löytyy luettavaksi Jorma Uotisesta kertova elämänkerta. Työ vaatii keskittymistä ja hyvää ääntä. Kuuntelukokemus loppuu nopeasti, jos lukijan ääni ei miellytä. Finlandia-voittajasta tahti alkoi kiihtyä Ensimmäisen äänikirjansa Pitkänen luki näkövammaisten kirjastolle Celialle, mutta kun muutama vuosi sitten häntä pyydettiin lukemaan Jussi Valtosen Finlandia-voittajateoksen He eivät tiedä mitä tekevät, homma lähti lentoon. – Muistan, kun äänikirjoista puhuttiin silloin, kustantaja sanoi, että tämä on kannattamatonta hommaa, koska jakelumäärä on niin pieni. Nyt tilanne on aivan toinen. Suomen suurin äänikirjatuotantoyhtiö Silencio äänittää jopa 1500 äänikirjaa vuodessa. Pitkäselle tarjotaan enemmän kirjoja kun hän voi ottaa työn alle. Studioaikaa ei voi kasvattaa liikaa, vaikka mies ääneen lukemisesta nauttiikin. Itse hän ei kuuntele äänikirjoja paitsi silloin, kun hänen vaimonsa Katarina McAlester kuuntelee niitä yhteisillä automatkoilla. – Kyllä se minuakin kuuntelee. Lähinnä siksi, että hän on kysynyt suosituksia, mies hymyilee. Kazuo Ishiguron Pitkän päivän ilta on teos, jonka nauhoittamisesta Pitkänen erityisesti nautti, yleensäkin kaunokirjallisuus on miehen lempilaji, vaikka hän kaikkiruokainen onkin. – Sen lukeminen muistutti näyttelemistä, koska kirja on kirjoitettu hovimestarin näkökulmasta. Se tuo heti lisää tekstiin, kun ymmärtää, että se on tämä henkilö joka sanoo jotain, eikä kaikkitietävä kertoja, joka puhuu. Harjoitteluaikaa ei ole Studiossa Pitkänen lukee maksimissaan neljä tuntia päivässä, ja tuosta ajasta syntyy valmista materiaalia – teoksesta riippuen –parista tunnista yli kolmeen tuntiin. Äänikirjan lukija ottaa materiaalin eteensä vasta siinä vaiheessa, kun hän aloittaa nauhoittamisen. Myös ääntämisohjeet tulevat tekstin kanssa samaan aikaan. – Kun luin toisen maailmansodan historiaa, ajattelin ensin, että tämähän on kivaa, kun samalla vähän sivistyy. Kun aloin lukea tajusin, etteivät nämä tappelekaan Jämsän seudulla, vaan kaikki paikat ovat vieraspaikkakuntalaisten nimisiä. Ja mulla oli edessä yli 40 sivua ääntämisohjeita ja sotilashenkilöstö oli vielä aakkostettu etunimen mukaan. Sotilashenkilöitä ei mainita missään etunimeltä, paitsi esittelyssä. – Sain uuden aakkostuksen, kun pyysin, mies lisää. Äänellä on iso merkitys kuuntelukokemukseen Äänikirjan lukijalla on paljon vaikutusta siihen, jaksaako kuuntelija kirjan loppuun. Toisaalta lukijan pitää tehdä työ hyvin, vaikka kirja ei häntä itseäkään innosta. – Jos saat eteesi huonon dekkarin, senkin lukeminen on sitä, että odotat sen loppumista. Pitkänen toteaa, että hänellä on kyky hahmottaa virkkeitä nopeasti. Se on tärkeää, sillä lukijan pitää itse ymmärtää lukemansa ja saada teksti ulos niin, että muutkin sen ymmärtävät. –  Orkesterimuusikoilla puhutaan prima vista -soittamisesta. Heille annetaan nuotit eteen ja soitto lähtee suoraan. Se edellyttää nopeaa hahmotuskykyä siitä, mihin on menossa. Esimerkiksi Valtasella oli sellaisia lauseita, joissa saattaa olla toistakymmentä sivulausetta. Ajatuksen on pysyttävä koossa. Kauluspaita kuului nauhalle Nauhoitteet kuunnellaan aina tarkasti jälkikäteen. Joskus taustalta kuuluu epätoivottuja rahinoita. Pitkänen joutui kerran lukemaan uudelleen yhden 40 minuuttia kestäneen pätkän, koska hänellä oli kauluspaita. Vaikka paita oli pehmeä, äänen jälkitarkastaja kuuli, milloin Pitkänen ojensi kättään kääntääkseen sivua iPadillaan. On Pitkänen lukenut pari kirjaa Kuhmoisten mökilläänkin. Omassa aitassa on vain muutama huono puoli. Rakennuksen vieressä on mänty, josta tippuu käpyjä, ja joskus kesäsade tekee tepposet. – Meillä oli myös koira, joka välillä päätti, että nyt se lukeminen loppuu ja tuli oven taakse vinkumaan, mies nauraa. Voi olla, että Lettu-koira ei arvostanut sitä, kun aitassa luettiin tarinaa sen lajikumppanista: hohtavasta Baskervillen koirasta. Roolinimistä tuttu näyttelijä Joskin ääninäyttelijän työ on vienyt viime aikoina Jukka Pitkäsen aikaa, on hän ehtinyt pitkällä urallaan olla monessa mukana. Suurelle yleisölle miehen nimi ei kerro usein paljoa, mutta roolinimet muistetaan paremmin. Hän on näytellyt useissa televisiosarjoissa, muun muassa Pekka Halosta sarjassa Venny sekä Ahti Kiiskeä Maalaiskomedia -sarjoissa. Puhtaat valkeat lakanat -sarjassa hän esitti Raikkaan tehtaan pääsuunnittelija Lasse Holmia. Mies on ollut mukana myös lukuisissa teatteriproduktioissa. Nykyiset työt, jotka ovat paljolti ääninäyttelemistä, sopivat Pitkäselle hyvin. Hän toteaa puolitosissaan, ettei ole innokas esiintyjä, vaikka lapsena huomiosta kovin nauttikin. – Harjoittelu on kivempaa kuin esiintyminen, hän nauraa. Kuhmoisissa ripille, Jämsässä vihille Freelancerilla ei ole pitkiä lomia, joten Pitkänenkään ei voi viettää aikaansa Kuhmoisissa kuten lapsena. Pitkäsen vanhemmat rakensivat hänen ja McAlesterin nykyään ylläpitämän mökin vuonna 1963. Pariskunnalla on kaksi lasta. Historia Kuhmoisissa kulkee tätäkin kauemmaksi, sillä Pitkäsen äidin isä isännöi Säikäänniemellä sijaitsevaa Lehmälän tilaa. Pitkänen syntyi itse Toijalassa, jossa hänen vanhempansa olivat opettajina, mutta hän pääsi ripille Kuhmoisissa. Jämsäkin on piirtynyt Pitkäsen ja hänen vaimonsa yhteiseen historiaan: me menivät naimisiin Jämsän maistraatissa. – Oli hauskaa, kun maistraatin puolesta tulleilla todistajilla oli vihkimistilaisuudessa crocksit jalassa, he muistelevat.