Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Kaupallinen yhteistyö

Veli ehdotti ravihevosten hankkimisesta, mutta Petteri Salonen ei heti innostunut – Nyt hänen kasvattinsa ovat jo juosseet 650 000 euroa palkintorahaa

Viime viikonloppuna ravatun suomenhevosten Ruunaruhtinas-kilpailun ansiosta jämsäläisen Petteri Salosen pankkitilin saldo kasvaa, vaikka mies ei ole itse edes nähnyt Ylivieskassa ajetun kilpailun lähtöjä. Salosen kasvattama huippuravuri Polara otti Ruunaruhtinas-kilpailun voiton jo toisen kerran peräkkäin, ja ravipuolella kasvattaja saa aina rahallista hyötyä, kun omakasvatti menestyy kilpailussa. Urallaan lähes 450 000 euroa tienannut Polara ei ole Salosen ainoa menestynyt kasvatti. Myös esimerkiksi kuningatarkilpailussa esiintyneet ME-tamma Sekottaja ja Tsingiska ovat lähtöisin jämsäläismiehen kantatammasta Tipan Tuikusta. Yhteensä Salonen on kasvattanut 17 suomenhevosta vuodesta 1997 lähtien. Hänen kasvattinsa ovat juosseet raviradoilta palkintorahaa noin 650 000 euroa. Ei siis liene yllätys, miksi juuri jämsäläinen valittiin Vuoden suomenhevoskasvattajaksi. Esteiden yli, että ostaja vakuuttui hyppykyvystä Vuonna 1990 Salonen muutti maaseudun rauhaan Jämsän ja Mäntän rajamaille. Tilalla tuli ensin kokeiltua työajoa hevosilla. Sitten Salosen veli ehdotti ravipuolta. Alussa mies ei innostunut koko ravihommasta. Hevoset olivat tulleet Saloselle tutuksi jo syntymäkodissaan Vilppulassa, jossa miehen vaarilla oli työhevonen, jonka kanssa hän touhusi. Salonen kiersi raveissa ja opetteli työajoa suomenhevosilla myös vaarin veljenpojan mukana. Ratsastuskin tuli tutuksi. Kerran Salonen oli lähellä jopa startata matkaratsastuskilpailussa, mutta hevonen ehdittiin myydä ennen kisaa. Salonen teki myös hevoskauppaa. Hän hankki edullisia ex-ravureita ja puoliverisiä Viroa myöten, laitteli niitä ratsastuskuntoon ja myi eteenpäin. Jämsäläinen arvelee, että parhaimmillaan hänen käsiensä kautta meni vuodessa noin 20 hevosta uusiin koteihin. – Yhdellä hevosella hyppäsin noin 130-senttisen esteen yli, että sain kerrottua ostajalle hevosen osaavan hypätä. Se myytiin ihan kilparatsastajalle. Tipan Tuikku kantatammaksi Vähitellen ravipuoli alkoi kuitenkin vetää puoleensa. Siihen vaikutti etenkin ruuna Vilin-Veto, joka vähän pärjäsikin. Aiemmat ravihevoset olivat olleet halpoja eivätkä niin laadukkaita, että niillä olisi tullut menestystä. – Kun huomasin, että hyvä hevonen ratkaisee, etsin sopivaa tammaa. Näin löytyi kantatamma Tipan Tuikku, joka jätti Saloselle neljä tammajälkeläistä: Haastajan, Polaran emän Ryntäyksen, Sekottajan ja Tsingiskan. Jokaisesta tuli juoksija. – Tipan Tuikun emälinja oli hyvä, mutta oli se myös aika paljon kalliimpi kuin edelliset hevoseni. Myöhemmin Tipan Tuikku on varsonut viisi jälkeläistä uudelle omistajalleen. Olosuhteet pitää olla kunnossa Kasvatustoiminnassa Salosella on yksinkertaiset ajatukset. Hän ei omien sanojensa mukaan ole erityisemmin opiskellut sukuja, mutta emälinjan tärkeyden mies ymmärtää. – Minulla on se oma mielipide, jota seuraan. Olen myös oppinut virheiden kautta. Salosen mielestä kasvatuksessa on tärkeää löytää hyvä emä ja sille sopiva ori. Emätamman huonoja ominaisuuksia ei saisi löytyä oriista, jotta ongelmat eivät kertaudu. – Pidän tärkeänä, että siitostamma saa liikkua vapaasti pihatossa ja sitä ruokitaan järkevästi. Hevosella pitää olla perusasiat kunnossa. Varsalle Salonen järjestää ikäistään seuraa ja paljon tilaa liikkua. Opetus ja treenaaminen tehdään aina hevosen ehdoilla. Liikaa ei parane tehdä. – Hevosen saa kyllä helposti rikki. Tärkeintä on luoda sellaiset olosuhteet, joissa hevosella on hyvä olla. Salonen tietää, ettei menestys tule ilman kovaa työtä, eikä ravihevoskasvatus ole mikään rahasampo. – Siinä vaiheessa kasvattaminen on helppoa, kun olet ensin myynyt varsan ja se pärjää jonkun toisen kanssa. Ei tarvitse edes tilinumeroa antaa, että saat kasvattajarahat tilille. Hevonen paikkaan, jossa se saa mahdollisuuden Tällä hetkellä jämsäläistilalla on kymmenkunta hevosta, joista suurin osa on tammoja ja varsoja. Jokunen vuosi sitten tilalla oli enemmänkin vilskettä, kun Salosella oli yli 20 hevosta hoidettavanaan. Sen lisäksi mies kiersi valmennettavillaan raveissa. Appiukko auttoi tilan töissä, mutta kun hän ei enää siihen kyennyt, tilanne muodostui liian raskaaksi. Salonen teki kovan päätöksen: kaikki starttihevoset ja nuoret myytiin pois ja vain siitostammat jäivät taloon. Polarakin meni siinä samalla. – Tiesin, että siitä hevosesta tulee jotain ja olen todella iloinen, että se meni näin. Kasvatushommassa on tärkeää, että saa myytyä hevosen sellaiseen paikkaan, jossa se saa mahdollisuuden. Salonen sanoo, että nyt hän on ajatellut kasvattaa nuorista jonkun itselleen kilpahevoseksi. Jämsässä laiduntava Polaran vuotias veli, Apassista oleva Aronaks, on jäämässä Saloselle kotiin. – Se olisi mennyt hyvällä hinnalla kaupaksi jo viime kesänä, mutta en ole sitä vielä myynyt. Sen sijaan laitumella käyskentelee muutama muu varsa, josta Salonen on valmis hieromaan kauppoja. Vuoden suomenhevoskasvattajan tarkoituksena ei ole jättää kaikkia kotiin, vaikka omat tyttäret ovatkin innostuneet ravipuolesta ja auttavat vaimon ohella tilan pyörittämisessä. – Kasvattien menestyminen ja tämä saatu palkinto auttavat tietenkin siinä, että ihmiset oppivat tuntemaan ja osaavat kysellä varsoja. Mukavahan se on, että onnistuu, vaikka rahan saisi helpommalla kun menisi vaan vieraalle töihin.