Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Jämsänkoskelaislähtöinen Viola Wallenius löysi rakkauden savimajasta ja ryhtyi orpolasten äidiksi – Perhe viettää kolmatta joulua yhdessä riisipuuroa syöden

Viola Wallenius , 24, vastaa iloisella äänellä puhelimeen. Yhteys pelaa hyvin, vaikka nainen on 10 000 kilometrin päässä Jämsästä. Hän kertoo, että Makongenin kylässä, Keniassa, on kuumaa ja aurinkoista. – Olen juuri siellä, missä minun kuuluukin olla, hän kertoo. Viime kesänä sairaanhoitajaopinnot Suomessa päätökseen saanut nainen lähti valmistumisensa jälkeen Keniaan ainoastaan menolippu kourassaan. Wallenius on myös löytänyt rakkauden savimajasta – alusta asti Walleniuksen perustaman hyväntekeväisyysjärjestön Home Street Homen toiminnassa mukana ollut Salim Mwarima vei nuorelta naiselta jalat alta. Reilut kaksi vuotta sitten Wallenius ja Mwarima saivat avunpyynnön, joka mullisti heidän elämänsä. Tuttu vapaaehtoinen kysyi pariskunnalta, voisivatko he auttaa jotenkin seitsemää lasta, jotka olivat jääneet orvoksi heidän äitinsä kuoltua syöpään ja suvun käännettyä heille selkänsä. – Lapset asuivat kylässä, jonne oli Makongenista kuuden tunnin ajomatka. Autoimme heitä pari kuukautta välimatkan päästä, mutta sitten päätimme Salimin kanssa kysyä lapsilta, haluaisivatko he muuttaa luoksemme asumaan. Koti itse rakennetussa savimajassa Kummallakaan aikuisista ei ole biologisia lapsia. Perheeseen kuuluu myös Mwariman aiemmin lapsiorjuudelta pelastama ottotytär. Wallenius kertoo, että ”maman” rooli on tuntunut hänestä luontevalta, vaikka alkuun vastuu pani ajattelemaan. – Kun lapset alkoivat kutsua minua äidiksi, se säikäyttikin alkuun hieman. Mietin, voinko tarjota heille sitä, mitä he tarvitsevat, ja olenko riittävän hyvä ollakseni heille äiti. Olen kuitenkin huomannut kasvaneeni tähän rooliin, nainen kertoo. Perhe asuu pariskunnan itse rakentamassa savimajassa ja naapurilta vuokratussa rakennuksessa, jossa on lapsille makuuhuoneet. – Meidän savimaja olisi käynyt koko perheelle ahtaaksi. Ajattelimme, että on tärkeää, että jokainen saa halutessaan olla myös omassa rauhassaan. Perheen pelisäännöt laaditaan yhdessä Hän kertoo, että perheessä on puolin ja toisin ymmärretty, että tilanne on kaikille osapuolille uusi. Nuorin lapsista on tällä hetkellä viisi- ja vanhin 18-vuotias. –  Vanhin lapsista suunnittelee jo omilleen lähtemistä, mutta tällä hetkellä hän asuu vielä meidän kanssamme. Wallenius kertoo hänen ja Mwariman haluavan opettaa lapsille, että asioista ja ongelmista keskustellaan yhdessä. Pariskunta käy myös paljon kahdenkeskisiä keskusteluja lasten kasvattamisesta. – Osa tytöistä on teini-iän kynnyksellä, ja pientä kiukuttelua esiintyy, mutta suuremmilta konflikteilta olemme välttyneet. Olemme luoneet yhdessä perheenä pelisäännöt, joita kaikki noudattavat. Luonnollisesti kulttuurierot ja eri uskonnot aiheuttavat omat haasteensa. – En aina tiedä, mitä islaminusko sanoo mihinkin asiaan, mutta Mwarima hoitaa sitten sen puolen. Ulkomaalaisen ei ole Keniassa mahdollista adoptoida kenialaisia lapsia, joten Wallenius ja Mwarima toimivat tällä hetkellä lasten epävirallisina huoltajina. Periaatteessa viranomaiset voisivat milloin vain päättää, että lapset sijoitetaan jonnekin muualle. – Totta kai se toisi turvallisuuden tunnetta, jos voisimme adoptoida lapset. Onhan se hirveän pelottava ajatus, että joku voisi vain päättää sijoittaa heidät toisaalle. Se ei kuitenkaan ole meidän käsissämme. Jos menemme joskus naimisiin, voisi adoptio sitten olla mahdollinen. Riisipuuro kuuluu jouluun Lapset muuttivat Walleniuksen ja Mwariman luo kaksi vuotta sitten jouluaaton aattona. Walleniuksen mukaan heidän perheensä juhlii joulua, vaikkei se muslimien juhlapyhä olekaan. – Olemme sekoittaneet uskontojemme juhlia sulassa sovussa keskenään ja huomioimme sen, mikä kenellekin on tärkeää. Jouluaattoaamu alkaa riisipuurolla, ja koristelemme paikallisen puun joulukuusena. Nainen kertoo joulun olleen hänelle aina rakas perhejuhla. Vaikka hän kokee olevansa kotona Afrikan mantereella, nostaa ikävä perhettä ja ystäviä kohti päätään etenkin juhlapäivinä. – Minun paikkani on täällä, mutta joulut tuntuvat oudoilta kaukana vanhemmista ja ystävistä. Onneksi nykyään on mahdollista lähettää kuvia ja soitella, oli välimatka mikä tahansa. Wallenius kaipaisi joulupöytään suomalaisia herkkuja, kuten graavilohta, perunalaatikkoa ja juustoja. – Ensimmäistä joulua täällä viettäessäni yritin kopioida suomalaista joulua paikallisesti. Se ei kuitenkaan ollut kovin toimiva idea, koska suomalaisen jouluruoan valmistuksessa käytetään usein uunia – eikä nuotio aivan ajanut samaa asiaa, Wallenius kertoo ja naurahtaa hyväntuulisesti. Vaikkei heidän perheessään syödä suomalaista juhla-ateriaa, on luvassa jotain spesiaalia. – Viime vuonna meillä oli tex mex -henkinen joulu. Lapset olivat siitä erittäin innoissaan.