Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Anssi Kelan viiden tähden mokaus

Olin Tampere-talossa katsomassa Anssi Kelan itse käsikirjoittamaa “Mun täytyy kävellä näin” -esitystä. Laulut eivät tässä teoksessa olleet pääosassa, vaan hän kertoi oman elämänsä tarinoita. Kahden ja puolen tunnin monologi oli paras näkemäni lajissaan. Sitten itse asiaan. Anssi Kela unohti. Kaksi kertaa. Miettikää, sehän mokas. Esitys pilalla. Joku saattaa ajatella näin, minä en. Minä mietin, kuinka mahtavaa kun noin kokenut esiintyjä, unohti mitä piti sanoa. Hän on siis ihminen. Hän teki sen sitä paitsi tyylillä. “Hups, nyt en muista yhtään mitä seuraavaksi piti sanoa, käyn lunttaamassa lehtipinon alla olevista lunteista”. Ei paniikkia tai häpeää. Yleisö repesi nauruun ja valtaviin suosionosoituksiin. Peilataan asiaa teatteriin, jossa lavalla unohtaminen on isoimpia pelkoja, joita näyttelijöillä on. “Unohdin, mokasin, mun takia esitys meni pieleen”. Sama toistuu muissa arjen esiintymistilanteissa. Turha häpeä. Tämä esitys sai minulta, Aamulehden kriitikolta ja monelta muulta viisi tähteä. Koska esitys oli mahtava kokonaisuus. Pienet unohdukset tekivät esityksestä jopa sympaattisemman, asteen inhimillisemmän. Errare humanum est. Unohtaessa Anssi Kelasta tuli samanlainen kuolevainen kuin kenestä tahansa harrastajanäyttelijästä. Yleisön ja kriitikoiden pitäisi olla armollisempia paikkakunnan harrastajanäyttelijöitä kohtaan. Samaan tapaan näyttelijöiden itseänsä. Esityksen muuten toimiessa, ei pari unohdusta haittaa. Ei niitä toivo, mutta niitä sattuu välillä. Kaikille. Ammattilaisille ja harrastajille. Toivon esityksiä katsoessanne, älkää antako liikaa painoarvoa inhimilliselle unohdukselle, keskittykää koko kokemukseen. Esitys voi olla mielestänne hyvä tai huono, mutta yksi virhe ei saa kaataa koko palettia. Pitää nähdä metsä puilta. En usko, että unohdus meni Anssi Kelalla jännityksen piikkiin, vaan siihen vaikuttaa niin moni eri asia, kuten harrastajillakin. Pienikin keskittymisen herpaantuminen lisää unohduksen riskiä. Joskus asialla voi olla jännitys, joskus henkilökohtainen elämä. Yleisesti on helpompi unohtaa kuin muistaa. Kenellä tahansa saattaa jäädä avaimet kotiin. Sekin on inhimillistä, kuten unohtaminen lavalla. Ollaan siis armollisia.