Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Kaupallinen yhteistyö

Mikä siellä auton perässä taas kolisee?

Tyhjien muovipakkausten huuhtelu on minusta tympeää hommaa, erityisesti sen kanapaketeissa pohjalla lilluvan marinadin huuhtelu. Kissa kaataa eteisen pahvipussin ja tyhjät maitopurkit leviävät lattialle. Sillipurkit kansineen on pakko hajun vuoksi työntää tiskikoneeseen puhdistumaan. Sitten nostan ne tiskipöydän laidalle kuivumaan ja odottamaan jätepelin jatkosiirtoa. Lähtevätkö sillipurkit autonperään odottamaan kauppareissua vai muovikassiin kellariin odottamaan hillon valmistusta? En tosin ole keittänyt hilloa ainakaan kymmeneen vuoteen. Tyypillistä on, että auton perässä kolisee. Tyhjät säilykepurkit ja lasitölkit siellä ilmoittavat kaarteessa, että muista poiketa ekopisteellä. Käsilaukussa taas kulkee käytettyjä paristoja kaupan eteisen pahvilaatikkoon. Roskien lajittelua aloin opetella, kun opiskelija-asuntokiinteistön iso jäteastia vaihtui jätevajan erillisastioihin 1990-luvun alkupuolella. Astioiden yläpuolella oli nerokkaasti myös kierrätyshylly, johon saattoi laittaa käyttökelpoisia astioita toisten otettaviksi. Useat kerrat silti näkyi käyttökelpoista tavaraa ja astiaan nähden vääränlaista tavaraa jäteastioissa. Edelleen ihmetyttää se, että siistejä lastenvaatteita jotkut heittivät pussikaupalla roskikseen. Eikö todellakaan ollut viitseliäisyyttä antaa niitä eteenpäin? Kierrätys on myös palkitsevaa. Joskus vuosia sitten, kun ensimmäiset kierrätyskeskukset tulivat, löysin ihanat pastellisävyiset Arabian leipälautaset. Vein vaihdossa kassillisen kirjoja ja lautaset lähtivät pyörän korissa kotiin. En väitä, että lajittelu olisi helppoa tai mutkatonta. Joku aika sitten olin matkustajana bussissa, johon astui nainen koiran kanssa. Hän kantoi käsissään kahta muovikassillista tyhjiä elintarvikepakkauksia. Voin kertoa, että kassit haisivat vierustoverin nenään. Muovinkeräysastioita saa melkein metsästää ja minunkin piti taas oikein perehtyä siihen, missä vastaanotetaan vanha loisteputki. Kehitysmaissa jätteen käsittelyä hidastaa puutteellinen infrastruktuuri. Jämsässä tämä ei ole esteenä, mutta näkyy täälläkin tienvarressa olevan tyhjiä kolmioleipäpakkauksia. Niitä ei luonto tai ihminen sulata. Joudun miettimään seuraavia siirtoja jätteenkäsittelyssä tarkkaan. Toisaalta on siinä oma palkitsevuutensa, kun pelaa ekoasemalla bingoa; tuo tuonne laariin ja tuo tuonne laariin. Lajitellessa tulee hyvä mieli.