Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Tulospalvelu Podcast Kaupallinen yhteistyö

21-vuotiaan Kaisiksen herätyskello soi kello 6.30 ja päivä jatkuu pitkälle iltaan: ”Varmasti elannon saisi helpommallakin”

Mitä urheilija tekee, kun kauden tavoitteet täyttyivät jo heti toisissa kilpailuissa? No, asettaa uuden tähtäimen. Kuorevesiläinen Kaisa-Maria Hänninen , eli Kaisis, kuten moni hänet sillä nimellä tuntee, ratsasti viikko sitten voittoon kansallisessa kouluratsastuskilpailussa vaativa A -tasolla. Jämsäläisratsukon taakse tuloslistalla jäi muun muassa Suomen mestari. – Tavoite tälle kaudelle oli, että voitan jonkun luokan, mutta voitto tulikin jo heti toisessa startissa. Nyt tavoitteena on nostaa tulostasoa tästä, 21-vuotias ratsastaja toteaa. Hänninen starttasi viime vuonna ensimmäistä kertaa nuorten SM-kilpailussa nyt 12-vuotiaan Petit Pepe -nimisen ratsunsa kanss. Silloin suoritus meni penkin alle, kuten hän itse kisaa luonnehtii. – Viime vuonna tapahtui paljon pieniä asioita. Oli ihme, että päästiin edes starttiin, kun hevonen oli niin jännittynyt kaikesta. Nuorten vuodet ovat nyt ohi, joten jatkossa jämsäläinen nähdään aikuisten avoimissa luokissa ja entistä vaikeammalla tasolla. Kokemusta sekä Hännisellä että Petit Pepellä on tasan niin paljon kuin heillä on yhteisiä startteja. – Koko ajan opetan tässä sekä itseäni että hevostani. Omakotitalon hintaisia hevosia Ratsastusta pidetään elitistisenä lajina. Hyvät hevoset maksavat ison omakotitalon verran, eikä kilpailuiden palkintotaso kata kuluja. Edellisestä voitostaan Hänninen sai 150 euroa, kun starttimaksu itsessään oli jo 50 euroa. Hännisen ykköshevonen Petit Pepe löytyi 5-vuotiaana Saksasta tutun valmentajan kautta. Se myytiin heille high quality -hevosena, mutta pienet terveydelliset kysymysmerkit laskivat hevosen hintaa Hännisen perheelle sopivaksi. He ottivat riskin, ja se kannatti. Hyvällä hoidolla ja tarkalla ratsastuksella hevonen pysynyt suhteellisen terveenä, ja ratsukko on kehittynyt yhtä matkaa kohti vaativimpia kouluratsastusohjelmia. – Ei meillä olisi ikinä varaa ostaa tämän tasoista hevosta valmiina. On ollut pakko tehdä alusta asti itse. Helpommalla pääsisi, jos ostaisi valmiin. – Mulle on ollut tärkeää, että olen saanut itse viedä hevoseni tähän pisteeseen. En tiedä, osaisinko iloita tästä niin paljon, jos minulle olisi annettu 200 000 euroa maksava valmis hevonen. Perheen tuki on tärkeä Kuoreveden Suinulan kylässä asuvan Hännisen hevosharrastus vie sekä hänen että hänen vanhempiensa aikaa. Vuonna 2012 kotipihaan rakentui talli, ja nyt tontilla on myös iso ratsastuskenttä. Hänninen on juuri valmistumassa Ypäjän hevosopistosta ratsuttajaksi, ja hän myykin osaamistaan KM Dressage -yrityksen nimissä. – Täytyy olla kiitollinen perheelle, että olen saanut niin paljon tukea. Yritys on vielä äitini Helenan nimissä, mutta sitä ollaan siirtämässä minun nimiini. Alkuun Hännisten suunnitelma oli, että talli rakennetaan omien hevosten takia, koska kilpailu-uraa ajatellen ratsastajalla pitäisi olla enemmän hevosia käytössään kuin vain yksi. – Nyt talli palvelee myös ratsutusta. Toivon saavani lisää hevosia ratsastettavakseni ja kilpailtavaksi. Olen myös hankkinut paremman siitostamman, josta toivon saavani varsan, jolla pääsen jatkamaan. Joka päivä aamusta iltaan Tallinpito ja yleensä hevosalalta elannon hankkiminen ei ole laiskan ihmisen hommaa. Hännisen päivä alkaa kello 6.30 ja päättyy iltakahdeksan jälkeen, kun hevoset on ruokittu yöunille. Tähän väliin mahtuu hevosta ruokinnan ja tarhaamisen lisäksi muun muassa ratsastusta, karsinan siivousta ja kentän huoltoa. – Olen tehnyt tallia 16-vuotiaasta lähtien. Ei ole ollut montaa päivää, kun en ole ollut tässä ruokkimassa hevosia. Varmasti elannon saisi helpommallakin. Hänninen sanoo, että hevosen kanssa kuluu kaikki aika ja raha, mutta jaksamista helpottaa se, että hän tykkää työstään. – Hevosalalla pitää yrittää tehdä vähän kaikkea, että pärjää. Olisi varmasti järkevää opiskella joku ammatti ja pitää tämä vain harrastuksena, mutta nyt haluan tehdä tätä täysillä. Kuorevesiläinen nauraa, että onneksi kilpailureissut ovat hetkiä, kun saa vähän lomailla. Hän on lisäksi tehnyt joitain vuoroja Mäntän Serlachius-museolla kattaakseen kisakuluja. – Nyt minulla on vielä liikaa omia hevosia. Olen päättänyt, että syksyllä lähden johonkin lomamatkalle, jos saan kerättyä rahaa. Rahalla saa jotain, mutta menestys vaatii työtä Ratsastuksessa menestyminen vaatii paljon työtä, vaikka sen hyvän hevosen voikin rahalla ostaa. – Tämä on urheilua. Oma kroppa pitää olla hyvässä kunnossa, koska hevosen selässä on hallittava itsensä, mutta oltava samalla rento, ettei estä hevosen liikettä. Hänninen pitää huolta kunnostaan kuntosalilla ja lenkkeillen. – Onhan tämä erilaista urheilua kuin joku pikajuoksu, mutta tämäkin vaatii hyvää kuntoa, jos haluaa pärjätä. Myös hevosen lihaksiston rakentuminen vie vuosia. Eläintäkin treenataan samalla kuin ratsastajaa. Vaativan tason kouluratsut ovatkin yleensä yli 10-vuotiaita, vaikka jalostuksen kehittyessä yhä nuoremmat saadaan nopeammin valmiiksi. Petit Pepe on Hännisen mukaan herrasmies, jolle jotkut vaativat kouluratsastusliikkeet eivät ole helppoja. Nähtäväksi jää, pääseekö ratsukko korkkaamaan vielä korkeammat luokat, koska niiden laukanvaihtosarjat joka toisella askellella voivat olla hevoselle kompastuskivi. – Seuraava taso, eli Inter I ei ole vielä tämän kauden tavoite, mutta sinne yritetään. Tämä on pitkäjänteistä työtä. Julle oli ensimmäinen poni Kouluratsastus on aina ollut ratsastuksessa se laji, joka Hännistä on kiinnostanut. Tästä lienee kiitollinen myös hänen äitinsä, joka on tyttären mukaan kova jännittämään. Äiti tyttärensä hevosiin kuitenkin tutustutti, kun Kaisis oli 5-vuotias. Aluksi hän kävi eri talleilla Jämsässä, mutta muutaman vuoden jälkeen perhe osti tytölle oman ponin, Jullen. Julle, eli Magic Menuett seisookin tallin vieressä olevassa tarhassa. 26-vuotias poni on nyt eläkkeellä, eikä sillä ole enää kiire mihinkään – paitsi heinäkasalle. – Hyppääminen ei ole ollut minun juttuni. Mielestäni hyvä kouluratsastus on kaunista ja eleetöntä. Hänninen sanoo olevansa parhaimmillaan kilpailuissa. Mitä kovempi paikka, sitä paremmin hän radalla tsemppaa. – En väitä, että osaan ratsastaa helkkarin hyvin, mutta kehityn koko ajan. Jos hevonen tekee virheen, minä saan katsoa aina peiliin.