Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Vuoden Hermanniksi valittu Heikki Vilppala on saanut ufohuhut liikkeelle ja nuoret tanhuamaan

Yli 50 vuotta nuorisoseuratoiminnassa mukana ollut kuhmoislainen Heikki Vilppala palkittiin Vuoden Hermannina. Valinnan takana on Suomen Nuorisoseurat ry. Vilppala itse arvostaa saamaansa huomionosoitusta, mutta samalla hän myöntää yllättyneensä valinnasta. –  Arvostan tämän kaikista korkeimmalle, mitä olen eläessäni saanut, pankkialalla työuransa tehnyt Vilppala toteaa. Heikki Vilppalan ura nuorisoseuroissa alkoi vuoden 1970 alusta, kun hän sai ensimmäisen vakituisen työpaikan Kutalan kylän pankista. Seuraavaksi paikallinen nuorisoseura kutsui hänet puheenjohtajaksi. Aika Kutalassa oli aktiivista. Vilppala veti tanhuja, näytelmiä ja erilaisia lasten kerhoja lennokkien rakentamisesta lähtien. Vilppala kävi myös nuorisoseuralaisten kanssa esittämässä tanhua Hotelli Ellivuoressa neljän vuoden aikana noin 70 kertaa. Ufoista tulikin iso juttu Mies piti huolen, että nuorille riitti toimintaa. Suurempi uutinen tuli puolestaan ohimennen heitetystä ajatuksesta perustaa ufo-kerho. – Ruvettiin tekemään kuumailmapalloja. Alussa tehtiin ne silkistä, mutta suurin osa paloi jo lähtiessä. Lopulta nuoret prässäsivät silitysraudalla palloja ohuesta muovista nuorisoseuran lattiaa vasten, jonka jälkeen he Vilppalan johdolla laittoivat ”ufot” matkaan illan hämärtyessä. Eikä aikaakaan, kun kylillä alkoi kiertää huhu vieraan planeetan olioista. No, nuorisoseuralaiset pitivät suunsa supussa, kunnes Aamulehti sai asiasta vihiä. – Lehteen tuli juttu, jonka otsikossa kerrottiin, että ufo olikin Vilppalan vilkku. Salaisuus paljastui, Vilppala naureskelee. Välillä mies piipahti Parkanossa, josta hän rantautui Kuhmoisiin vuonna 1977. Kuhmoisten Osuuspankin johtajana tunnetuksi tullut mies jatkoi nuorisoseuratoimintaa yhtä ahkerasti Päijänteen rantamaisemissa. – Olen aina yrittänyt olla mukana kaikessa. Olin aikani mukana myös nuorisoseuraliittojen johtokunnissa ja erilaisissa toimikunnissa, 10 vuotta sitten eläköitynyt mies kertoo. Teatteriryhmän kanssa pitkin Suomea Kuhmoisissa Vilppala olisi heti kiinnitetty nuorisoseuran johtokuntaan, mutta hän kieltäytyi, koska halusi olla nuorten parissa. Näytelmäharjoituksiin hän kuitenkin osallistui samalla viikolla kuntaan muutettuaan. Vilppala perusti nuorten teatteriryhmän noin 10-vuotiaille, joiden kanssa hän kiersi ympäri Suomea esittämässä näytelmiä. Ylpein Vilppala on näytelmäkerhoista. Hän on aina nauttinut työstä lasten parissa. Näytelmäkerhosta nuoret saivat sekä kokemusta että itsevarmuutta esiintymiseen, mutta myös menestystä näytelmäkilpailuista. Vilppalakin sai käyttää luovuuttaan, kun hänen kirjoittamiinsa näytelmiin oli tulossa näyttelijöitä rooleja enemmän. – Kylän Jussi -näytelmäänkin ilmoittautui lopulta 32 nuorta. Kaikille löytyi rooli, kun käsikirjoitusta muokattiin. Eivät kaikki mahtuneet lavalle, mutta ääriään myöten täynnä olevan Kuhmolan katsojille saatiin näkemistä, kun näyttelijät liikkuivat yleisön joukossa. Välillä Vilppala hyppäsi itsekin rooleihin, jos joku nuorista oli estynyt. Hän toteaa, että eivät vuorosanat aina muistuneet mieleen, mutta kaikki meni silti hyvin. – Me emme menneet ikinä sanatarkasti. Olihan kaikki työlästä, mutta sain siitä itse niin paljon, että vaiva kannatti. ”Yhdessä tekemisen riemu yhdistää perheitä” Nuorisoseuratoiminta on edelleen lähellä Vilppalan sydäntä. Hän on viime vuosina järjestänyt kotinsa ympäristössä niin lumiveistostapahtumia kuin mato-ongintaakin. – Korostan sitä, että vaikka nuorisoseuratoiminta on pääsääntöisesti nuorille, se on välillä myös koko perheelle. Että vanhemmat ovat lasten kanssa touhuamassa, sitä minä toivon. Yhdessä tekemisen riemu yhdistää perheitä. Lumeton ja lämmin talvi esti lumiveistoksien teon, mutta eiköhän niitäkin ole vielä luvassa. Heikki Vilppala ei ole menossa mihinkään – ei edes Vuoden Hermannin palkitsemistilaisuuteen Rovaniemelle, koska se peruttiin koronan takia. – Junaliput jäivät käyttämättä, mutta syksyllä järjestetään uusi tilaisuus. Tällä hetkellä Vilppala kirjoittaa tyttärensä toivomuksesta talteen nuoruuden muistoja jälkipolville. Kirjoittamista riittää myös isän sotatapahtumien keräämisessä kirjalliseen muotoon. Toisaalta sormet syyhyävät jo puutarhatöiden aloittamiseen ja purjehduskauden avaamiseen kauniilla Päijänteellä.​