Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Hiipivä hulluus maistuu maltaalta

Oletko hullu? Tämä kysymys on tullut mieleeni parikin kertaa viimeisen viikon sisään. Ensimmäisen kerran pohdin ihmisen mielenterveyttä, hyväntahtoisesti tietenkin, viime tiistaina, kun kuuntelin polkujuoksijan kertomuksia treeneistään. Yli 100 kilometrin pituisia urakoita, aivan järkyttävää. Itselleni hyvä juoksumatka on noin sata metriä. Se menee yleensä suht kivuttomasti, sillä paikalla on aina pari koiraa apuna keventämässä rasitusta. Intohimoisesti omiin harrastuksiin suhtautuvien ihmisten täytyykin olla hieman hulluja. Ei kai kukaan muuten suunnittelisi arkeaan yhden asian ympärille. Ja jos minulla olisi kyky juosta ja nauttisin siitä, niin miksipäs en ottaisi vähän hulluutta itseeni. Tähän elämänvaiheeseen elettyäni olen nauttinut ainoastaan suurehkon annoksen heppahulluutta ja muutaman lasin hiipivää hulluutta, kuten eräs kuhmoislainen sahdintekijä mallasjuomaansa kuvaili. Tuota toista hulluutta en ottanut kuin vähän, mutta se hujahti päähän paljon enemmän kuin hevoset. Silti suosittelen näistä harrastuksista ainoastaan tuota eläimellistä menoa, joka ei toivottavasti mene päähän. Jos menee, se kyllä sattuu. Toinen hullu hetki menneellä viikolla oli, kun tapasin kirkkonummelaiset koiraharrastajat. Etelä-Suomesta Jämsään saapuneet harrastajat pakkasivat koirat ja haulikot autoon ja kurvasivat anivarhain haittalintujahtiin. Kaksikko matkusti 200 kilometriä silläkin riskillä, että he istuva nököttävät naamioverkon takana tunnista toiseen ilman, että mitään tapahtuu. Hulluuttahan se on. Meillä jokaisella on varmasti vähintään yksi asia, mikä saa sydämen sykkimään. Enkä nyt puhu mistään rakkausjutuista. Vaan niistä asioista, jotka saavat heräämään aikaisin aamulla tai venyttämään nukkumaanmenoa pikkutunneille. Puhun harrastuksista, intohimoista, nautinnoista ja fiilistelyistä. Yhdelle ne kiksit tulevat ultrapitkistä juoksumatkoista ja itsensä voittamisesta, kun toisille saman tunteen antaa hyvä dekkari. Tärkeintä on, että jokainen löytää oman juttunsa. Eikä se oma juttu saa olla harrastus, jonne tuupitaan pakolla esimerkiksi omien vanhempien kehotuksesta. Jokaisen pitää saada tehdä sitä, mitä haluaa. Kunhan se pysyy laillisuuden rajoissa. Itselle sopiva laji ei löydy aina heti, mutta kokeilemalla selviää, missä juuri sinä voisit olla onnellinen.