Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Käänteistä psykologiaa

Työkaveri alkoi miettiä käänteisen psykologian voimaa Jämsän keskusta-alueen kehittämisen vauhdittajana. Ajatus on hyvä, joskin liippaa läheltä vandalismiin yllyttämistä. Niinpä on syytä keskustella asiasta vain hypoteettisella tasolla. Yhtenä ongelmana alueen kehittymisessä on entisen Itä-Saksan rakennusperintöä mukaileva pyhä kolminaisuus, eli Seppolan koulu, entinen lukio ja entinen pääkirjasto. Ne kun pitäisi purkaa, mutta kun se purkutyö maksaa niin kovin paljon. Työkaveri ehdotti, siis ihan vaan hypoteettisesti, että entäpä, jos rakennuksiin kiinnitettäisiin isot kyltit, joissa lukisi: "Älä pura!" Käänteisen psykologian jalon toimintaperiaatteen mukaisesti seurauksena olisi se, että sekalainen ryhmä ihmisiä kävisi purkamassa rakennukset noin viikossa. Eikä maksaisi mitään. Tuo käänteinen psykologia toimii Jämsässä kovin tehokkaasti. Jos jotain ei saa tehdä, niin se tehdään varmasti. Siinäpä tekniselle lautakunnalle pohtimista. Sitten ihan toiseen asiaan. Kesän mittaan on jälleen tehty karhuhavaintoja. Nalle-emo on löntystellyt poikasten kanssa Turkinkylän suunnalla. Ja hiljattain kävi ilmi, että mesikämmen on käynyt rikkomassa hunajakennoja Uusi-Yijälän tilan lähistöllä. Näillä havainnoilla on aina toisinaan sellainen kaiku, että kun yksinään liikuskelee pyörällä Vekkulan ja Saakosken välimaastossa, niin välillä käy mielessä, että mistä suunnasta se noutaja tulee. Viime viikolla kuului pusikosta jo lupaavaa rytinää. Mutta hän oli marjastaja. Taisimme säikähtää kumpikin yhtä paljon. Todennäköisyys joutua pedon raatelemaksi on onneksi loppujen lopuksi melkoisen pieni. Tietysti nyt käy niin, että heti seuraavalla lenkillä siellä pusikossa ei rytise marjastaja, vaan ihan jokin muu. Sienestäjä? Jos näitä petoasioitakin alkaa miettiä liikaa, niin vaikeaksi tekee oman elämänsä. Siellä niitä petoja on metsissä ollut ties kuinka ja kauan, mistään uudesta ja ihmeellisestä ilmiöstä ei ole kyse. Se tuppaa vaan unohtumaan, kun toisinaan pedot tulevat tekemään tuhojaan kovin lähelle asutusta. Tiedä sitten, mikä olisi oikea suhtautumistapa. Varmasti panikoin siinä vaiheessa, kun omalta pihamaalta löytyy karhunjälkiä. Muun väittäminen olisi höpöpuhetta. Toistaiseksi pihassa eivät ole vierailleet kuin supikoira, piskuinen kettu, kokoelma ilveksiä, ylisuuri rusakko ja nostokurki. Tiekarhu menee ohi 1–2 kertaa vuodessa, verokarhun terveiset löytyvät postilaatikosta. Sellaista se on tämä elämä luonnon keskellä. "Jos jotain …ei saa tehdä, …se tehdään varmasti."