Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Faija skitsoo taas

Näin laulavat Sanni , Enni ja Helm i auton takapenkillä, sanat ulkoa muistaen ja nuotilleen. Robinin levyn kaikki ”biisit” ovat tytöille tuttuja. Matkan aikana levy pyörii moneen kertaan ja tyttöjen into laulaa mukana säilyy perille asti. Tyttöjen äidit, siis edeltävä sukupolvi, heiluttivat sifonkihuivejaan ja lauloivat Dingon Autiotaloa aivan yhtä haltioituneesti kolme vuosikymmentä sitten. Bändin livekeikalla tytöt kirkuivat äänensä käheiksi ja kotona peittivät huoneidensa seinät Neumanin kuvilla. Eikä siitä ole kuin reilut puoli vuosisataa, kun oma sukupolveni huusi kasvot punaisena Beatlesin säveliä: It´s been a hard day’s night… tai hieman tunnelmallisemmin Is there anybody going to listen to my story… Jälkimmäinen maistui teineille kouluhipoissa myös kotimaisena versiona, kun sen esitti levylaulaja Kai Hyttinen kitaralla itseään säestäen. Kotikyläni varuskunnassa palvelustaan suorittanut Hyttinen tuli esiintymään pikkurahalla, ellei peräti komennettuna tehtävään, kuntoisuuslomapalkalla. Aivan kaikki eivät Beatlesista pitäneet. Pitkätukkaiset soittajat rikkoivat sovinnaisuuden rajoja. Nuori kansa jakaantui kahtia. Popparit pitivät kitarabändeistä, mutta rasvikset väänsivät tangoa rantalavoilla Eino Grönin ja muiden tähtien tahdittamina. Vanhemmat taivastelivat pitkätukkaista jälkikasvuaan ja jopa pakottivat heidät parturiin. Faijat saattoivat todellakin skitsoo, jos poikien hiukset olivat pitkät kuin naisilla. Melkein kalju sotilaspappi uskonnonopettajana arvosteli pitkätukkaisia poikia sanoen, että järki ja tukka eivät mahdu samaan päähän. Myöhemmin hän perusteli moitettaan teinikunnan lehdessä: ”Syyrakin kirjassa sanotaan, että aasin karvan herra antaa harmaantua, viisaan karvan hän ottaa pois.” Maailma on muuttunut, usein todetaan. Mutta mikä oikeasti on muuttunut? Samat ilmiöt toistuvat sukupolvesta toiseen, ja faijatkin saattavat skitsota. Puitteet ovat sentään hieman toisenlaiset. Tarinan alussa mainittu tyttötrio, 5-10 -vuotiaita, osaa nykylasten tapaan paljon muutakin kuin Robinin laulut. He ovat isovanhempiensa it-tukihenkilöitä. He opastavat älykännyköiden, tablettien ja läppäreiden käytössä, lataavat apseja ja rakentelevat somepalveluihin yhteisiä ryhmiä, joiden avulla mummujen ja vaarien on helppo pitää yhteyttä lastenlapsiinsa.