Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Aikamatka: Kun vesi oli mustaa kuin Tuonelan joki

”Vesi oli mustaa kuin aikakin” lauloi 1970-luvun alkupuolella Suomi-rockin pioneeri Hector. Jos aika ei ollutkaan tuolloin, eikä varsinkaan muutamana edellisenä vuosikymmenenä mustaa Jämsänjokilaaksossa Yhtyneiden Juuso Waldenin mahtivuosina, niin vesi kyllä oli, nimittäin Jämsänjoen vesi. ”Jämsänjoki on musta kuin Tuonelan joki”, kirjoitettiin 1960-luvulla Helsingin Sanomissa. Ja niinhän se oli: Jämsänjoki oli hapeton ja hapettomuuden myötä Jämsänkosken sellutehtaan eloton likaviemäri, ja myös Päijänteen Tiirinselkä ja Lehtiselkä olivat surullisessa tilassa. Nykyisen ympäristötietouden valossa takavuosikymmenten aikainen maisema tuntuu käsittämättömältä. Mutta ajat olivat sotien jälkeisen nousun ja teollistumisen aikoihin toiset: ympäristöasiat eivät olleet priorisoinneissa päällimmäisinä, mitä nyt Pentti Linkola saattoi tehdä listan teollisuuspampuista, jotka joutaisi luonnon saastuttajina vaikka ampua. Käytännössä Jämsänjoki oli ollut eloton ja hapeton noin vuodesta 1950. Jämsänjokilaaksolaiset muistelivat joskus 1970-luvun alussa, että viimeiset kalat oli ongittu joesta joskus sotien jälkeen. Tosin vanhemmalla sukupolvella oli muistikuva ajasta, jolloin kuhakin saattoi uida pyydykseen Seppolassa. Jämsänjoen ja Päijänteen saastuminen ei ollut kuitenkaan 1960-luvulta enää vain paikallinen ongelma, koska kasvavan pääkaupunkiseudun juomavesihuoltoa ryhdyttiin turvaamaan Päijänteen vedellä. Jämsänkosken sellutehtaan suurin jäteongelma oli sulffiittilipeän ligniinipitoiset osat. Jos niiden pääsy Jämsänjokeen haluttiin estää, oli jätelipeä otettava talteen. Helsingin kaupunki saatiin mukaan ”liemivoimalaitoksen” rahoitukseen, ja haihdutuslaitos Jämsänkosken tehtaille saatiin käyttöön vuonna 1969. Jätekuorman vähentyessä pääsi joen pieneliökäyminen alkamaan, ja vuonna 1971 jämsäläispojat onkivat joesta elävän ahvenen. Se oli suuri uutinen! Jämsänjoen puhdistumien tapahtui kuitenkin vasta elokuusta 1990, kun Yhtyneiden Jämsänkosken tehtaiden uusi jätevedenpuhdistamo, julkisuudessa superpuhdistamoksi ristitty, otettiin käyttöön. Vaikutukset Jämsänjoessa olivat dramaattiset: tehtaan alapuolinen vesistö oli jo syyskuun lopulla analyysitulosten mukaan lähes samanlaista kuin tehtaalle joen yläjuoksulta johdettava vesi. Samalla jokeen alkoi ilmestyä kaloja, muun muassa haukia, jotka lokakuussa todettiin syömäkelpoisiksi. "Jämsänjoki oli hapeton ja eloton likaviemäri."