Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Aikamatka: Väinö Petteri Korhosen vastaanotolla

Väinö Petteri Korhonen toimi Jämsänkosken kunnanlääkärinä 32 vuotta (1937–1969). Ensimmäisen 15 vuotta hän hoiti tehtävää yksin. Uusi kunnansairaala oli juuri valmistumassa ja kunta kehittyi tehdasyhtiön suojeluksessa. Lääkärin vastaanottokäytäntö oli Korhosen aikaan paljon nykyistä pelkistetympi. Ennen sotavuosina valmistunutta lääkäritaloa Korhosen vastaanotto oli hänen virka-asunnollaan Kiisulassa, vastapäätä tehtaan hakkua ja kuorimoa. Lääkärin päivä jakautui kahtia; aamupäivällä potilasvastaanotto, ruokailun jälkeen sairaalaan potilaskierrokselle ja mahdollisia leikkauksia. Illalla oli tavoitteena päästä kotiin, mutta siellä jatkui päivystys. Mutta poiketaanpa lääkärintalon vastaanotolle sotien jälkeisenä arkiaamuna. Tohtori tulee asuntonsa puolelta vastaanotolle ja saapumisjärjestyksessä potilaita otetaan sisään. Vastaanottoapulaista ei ole, pieni lapsi saa ohittaa jonon lääkärin arvovallan perusteella. Muutama mies istuu odotushuoneessa jännittyneen näköisenä, äkkiä lääkärin huoneesta kuuluu karjahdus ”ulos”. Keski-ikäinen mies ryntää huoneesta ja saa odotushuoneesta muutaman muun miehen peräänsä. –Jaaha, tohtori ei anna tänään pirtulappuja, tiedetään odotushuoneessa. Vastaanotto jatkuu, mieshenkilö on sisällä puoli tuntia, tunnin ja lopulta puolitoista tuntia. Lähinnä ovea istuvat kuulevat kuinka sisällä ”rakennetaan”, tontti raivataan, perustukset kaivetaan ja päivitellään maan kivisyyttä, sokkeli laudoitetaan ja jatkosuunnitelmia käydään läpi. –Talo ei vielä tällä käynnillä valmistu, ehkä parilla seuraavalla... Yhdellä miehellä hoidetaan peräpukamia. Potilaan täytyy pyllistää kohti tien toisella puolella olevaa kunnantaloa Länälää, koska kunta ja Korhonen olivat sotajalalla verotuksesta. Korhonen osoittautui taitavaksi kirurgiksi, sotien jälkeen hänellä olisi ollut mahdollisuus lähteä yliopistollisten keskussairaalojen lääkäriksi, mutta Jämsänkoskelle hän jäi. Myöhemmin tuli tietoon, että hän jakoi kirurgista osaamistaan suuremmille sairaaloille puhelimitse. Korhosen aikaa muistellaan vielä paljon. Hän oli hyvänä pidetty persoonallinen lääkäri. Tiedettiin yleisesti, että yölliset soitot eivät tohtoria ilahduttaneet, soittaja sai usein kuulla muutaman voimasanan puhelun aloitukseksi, mutta sitten hän lääkäri rauhoittui, ja potilas sai tarvitsemansa avun. Korhonen kävi yhden miehen sotaa Jämsänkosken keskustan tieleikkauksia vastaan. Tämän taistelun hän valitettavasti hävisi, tohtori oli aikaansa edellä. "Soittaja sai usein kuulla muutaman voimasanan puhelun aloitukseksi."