Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Jari Kunnarista tuli Kari Junnari ja muita hauskoja mokia

Olin ollut vasta hetken aikaa Jämsän Seudussa töissä, kun sain tehtäväkseni haastatella kaikkien jämsäläisten tuntemaa Jari Kunnaria . Etsin yhteystiedot, haastattelin miehen ja kirjoitin jutun valmiiksi. Onni onnettomuudessa, että juttu päätyi päätoimittajalle luettavaksi ennen julkaisua. Jutussa nimittäin esiintyi mies nimeltä Kari Junnari, alias Jari Kunnari. Voi olla, että haastateltavalla eikä toimittajallakaan olisi riittänyt huumori siinä vaiheessa, kun väärä nimi olisi komeillut painetussa lehdessä. Ennen työpestiäni olin käynyt vain kerran elämässäni Himoksella. Viimeisten 1,5 vuoden aikana Himoksella on tullut käytyä – välillä on tuntunut, että jatkuvasti. Erään kerran haastattelin Hiihtokeskus Himosvuoren liiketoimintajohtajia Elsi Ojalaa ja Jouni Ojalaa . Elin koko haastattelun siinä uskossa, että kyseessä on pariskunta. Vasta toimituksessa selvisi, että he ovat sisaruksia. Väitin tietenkin pokkana ensin vastaan, joten koko muu toimitus kaiveli kirjahyllyn kätköistä Himoksen Himoittu vuori -historiikin, josta asioiden todellinen laita kävi ilmi. Onneksi en pyytänyt parivaljakkoa tekemään kameran edessä muuta kuin nojailemaan rennosti toisiaan vasten. Parasta on palaute. Voisi kuvitella, että palautetta tulisi eniten paljastusuutisista, kärkkäistä kolumneista tai elämänmakuisista henkilöhaastatteluista, mutta näin ei ole. Kuinkahan monen jämsäläisen lukuelämys meni pilalle, kun lehdessä oli väärät tv-ohjelmat? Tunnustan, minä olin syyllinen. Kerrottakoon nyt sekin, että minun näppärien sormieni kautta lehteen päätyi kerran Risto Hakolan kolumni Mikko Hakosen naamalla. Ilman tarkkaavaisia lukijoita en olisi tietoinen siitäkään, että olen kirjoittanut juttuuni lehmien syövän 6 000–7 000 tonnia rehua päivässä. Minä kun luulin puhuneeni kiloista. Virheet oikaistaan ja niihin suhtaudutaan vakavasti, mutta omia tekemisiään täytyy osata katsoa pilke silmäkulmassa. Mokat kuuluvat elämään. Itselleen pitää osata nauraa niin, että hampaat näkyvät ja vatsasta ottaa. Niin aion tehdä jatkossakin. Vanhoja lehtiä hiljattain selaillessani, silmiini osui Jämsässä keikalla ollut M.A. Numminen . Hän luonnehti jämsäläisiä jäyhiksi, mutta tämähän ei pidä lainkaan paikkaansa. Jämsä on ainoa paikka maailmassa, jossa ruokakaupassa joku tuntematon herrasmies on tarjoutunut maksamaan ruokaostokseni.  Minun mokani, että en tarttunut tilaisuuteen.