Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Mikä ihana arki

Kesän aikana on perheessä vietetty rippijuhlat ja häät. On ollut iloa ja kasvun ihmettelyä, kukkasia ja onnen toivotuksia. Juhlia on jännittävää suunnitella. Pukujen ja kampausten miettiminen on jo puoli juhlaa, ainakin meille naisihmisille, sillä joskus on kiva olla nättinä. Juhla erottautuu arjesta myöhemminkin valokuvina ja muistoina. Arjesta ei paljon muista, mutta erityiset päivät jäävät vuosikymmeniksi mieleen. Suruakin on pukannut. Poismenoja, sairastumisia. Nekin tekevät arkipolkuun mutkia. Noille mutkille ei mielellään poikkeaisi, mutta elämä kulkee vuoristorataa iloineen ja suruineen. Kovat ajat jäävät mieleen ilojuhlien tavoin. Muistan toukokuun illan, kun tieto äidin kuolemasta tuli. Siitä on yli 20 vuotta. Muistan myös hetken, kun lentokone iskeytyi New Yorkin kaksoistorneihin. Silloin istuin vauva sylissä sohvalla ja luulin ensin, että televisiosta tulee elokuva. Tapahtuma olikin totta ja uunissa paistui kaalilaatikko. Kaalilaatikon tuoksu tuo joka kerta mieleen päivän, jolloin terrorismi saapui olohuoneisiin. Toissa viikon perjantaina ajelin kotiin sienimetsästä, kun radiouutisissa kerrottiin Turun torin tapahtumista. Seuraavat päivät ovat olleet täynnä asian ruodintaa. Media on nyhtäissyt ihmiset koukkuun tähän tositelevisioon. Itse toivon jo, että tulisi arki ja tavallisuus. Tätä kirjoittaessani tuulee pohjoisesta. Kylmä kesä kääntyy kylmäksi syksyksi ja työhuoneen kamiinassa palaa ensi kertaa tuli. Yläkoululainen valitti aamulla, että koulu on tylsää. Päättelen, että arki on sittenkin saapunut. Tämä ihanan tylsä ja tavallinen arki. Toivoisin oppivani ihan oikeasti kiittämään näistä arkisista asioista. Tuulen suhinasta pihakoivussa ja käsistäni, jotka kykenevät nakuttamaan sanoja näyttöpäätteelle. Juhlat ovat kivoja ja murheet kuuluvat elämään, mutta arki pitää elämää ryhdissä. Mikä parasta, arki laittaa murheenkin ruotuun, omalla ajallaan.