Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Maidon makuisia muistoja

Yleisradio esitti brittiläisen dokumenttisarjan siitä, miten ruokakulttuuri on muuttunut vuosikymmenten saatossa. Homma on yksinkertaistunut Suomessakin: riisipuuroa saa muovikiposta ja päälle voi kaataa kiisseliä purkista. Kotiruoka-teoksen uudemmista painoksista ei enää löydy ohjeita ruhon paloitteluun. Sen pitäisi olla kansalaistaito, sillä joskushan tämä yhteiskunta romahtaa. Dokumentti toi itsellekin muistoja, joista aion nyt horista. Järkytän nuorempia lukijoita sillä tiedolla, että minun nuoruudessani kaupat eivät olleet auki iltakymmeneen, sunnuntaista puhumattakaan. Kaikki joivat maitoa, senkin jälkeen kun Ben Johnson tärveli sen maineen. 80-luvulla lehtimainokset kirkuivat, että appelsiinilaivat ovat saapuneet satamaan. Nyt niitä saa! Sieluni silmin näin miten laivojen kansilla on pyramidin muotoisissa kasoissa noita keltaisia vitamiinipommeja, Israelin lahja Suomen kansalle. Kaupiteltava yksikkö oli laatikko. Keripukki pysyi kaukana. Koin ruokakulttuurin eroja myös ollessani kesäisin mummulassa. Siirtymä Savosta Satakuntaan oli paitsi kilometreissä, myös henkisesti pitkä. Kävimme mummuni kanssa yhdessä kaupassa. Se oli pieni rituaali. Mummu laittoi paremman mekon päälle ja hyvää hajua kaulalle. Minä sain ohjeeksi laittaa puhtaan t-paidan. Kerran pääsin hakemaan täydennykseksi maitoa ihan omin nokkineni. Palasin mukanani kaksi purkkia sinistä. Mummuni ja enoni olivat pyörtyä järkytyksestä, tuoda nyt jotain litkua taloon, kun ainoa oikea maito on punaista. Taisi siinä alahuuleni väpättää. Luulen mummuni tuominneen minut vapaan kasvatuksen hedelmäksi. Mummuni ravitsemukselliset periaatteet eivät noudattaneet perinteisiä arvoja. Hänhän oli muutenkin ihana ihminen. Minulla ole mitään käsitystä mitä mahdoimme syödä päiväruoaksi, mutta ilta-aterioinnit muistan elävästi. Kortinpeluun lomassa mummu passitti meidät hakemaan iltapalaa Kivigrilliltä. Haimme palan painikkeeksi pyhän kolminaisuuden: ranskalaisia, makkaraa ja kokista. Nyt puolestaan Pekka Puska pyörtyisi. Syön nykyään terveellisemmin, mutta silloin olin seitsemännessä taivaassa. Voi kun aina saisi syödä tällä tavoin, mutta olin vakuuttunut, että eihän Savossa edes ole grillejä. En ole käynyt grillillä sittemmin, vaikka välillä houkutus on suuri. Vaan tuskin se maistuisikaan samalta kuin muistoissani.