Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Kyllä, lihaakin saa edelleen syödä

Kuinka monta ihan tavanomaista ravintoon liittyvää näkökulmaa olet viime aikoina lukenut? Journalistisissa sisällöissä nostetaan tässäkin asiassa esiin marginaali-ilmiöitä. On isoja juttuja ihmisistä, jotka ajattelevat ravinnollisesti toisin. Missä ovat peruspentit ja -pirkot, jotka kokkaavat ihan tavanomaista kotiruokaa kerrostalokaksiossaan sähköliedellä? Sitten he istuvat pöydän ääreen, syödä natustavat ja kenties keskustelevat säästä ja muista ihmiskunnan evoluution aikana turvallisiksi havaituista aiheista. Vaikkapa siitä, että katsotaanko illalla televisiosta ykkös- vai kakkoskanavaa. Mutta ei. Jos on jutuissa sentään murkina ihan tavanomaista, niin ainakin valmistustapa on hyvin poikkeava. Näin lämmität hernekeittoa pilkkihaalarin taskussa. Valmista ihana uunimakkara pellettiuunissa. Keitä perunat samovaarissa. Kun lukee ruoka-aiheisia juttuja, niin putoaa kärryiltä jo heti ensimmäisen kappaleen aikana. Lihaa syövä tavanomainen suomalainen ihminen alkaa miettiä, että hänessä on oltava jotain pahasti vialla, kun ei tunnista jutuista muita tuttuja aterian ainesosia kuin lautasen ja juomalasin. Poikkeuksina ovat juhlapyhiä edeltävät teemalehdet. Ei mene monta kuukautta, kun jälleen kerrotaan, miten paistetaan perinteinen joulukinkku, leivotaan perinteiset joulupiparit ja keitetään perinteinen joulupuuro. Kiitos sentään tästä kansanperinteen vaalimisesta. Koko peliä ei kuitenkaan ole vielä menetetty. Ei ole, vaikka osa toimittajista saarnaakin puheenvuoroissaan perinteisiä ravintomieltymyksiä vastaan. Kyllä, lihaa syödään edelleen ja syödään tulevaisuudessakin, kirjoittivatpa toimittajat kuinka syyllistäviä kolumneja tahansa. Kaikkia ette saa käännytetyiksi. Suomessa on paitsi sanan- myös ravinnonvapaus. Myös lihansyöjillä. Jokainen saa syödä vaikka raakalautoja, ja kyllä, myös lihaa. Mutta se tavallisuuden kaipuu. Ehkä olen liian kärsimätön. Kun uusia asioita rummutetaan riittävän kauan, tavallisuus alkaa tuntua eksoottiselta. Ja siinä tilanteessa siitä tulee jälleen mediaseksikästä. Ehkä sitten laaditaan ruokajournalismin pää-äänenkannattajiin aukeamittain artikkeleja täydellisen tuikitavallisen kotimaista ruokahistoriaa kunnioittavan kotiruoan valmistamisesta. Että tällainen idioottikin sen taidon viimeinkin oppisi. Sitä odotellessa. "Jokainen saa …syödä vaikka …raakalautoja."