Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Pääkirjoitus: Nostalgiakortista ei tullut liiketoimintaa

Ilveslinna Oy on nostanut kädet oma-aloitteisesti pystyyn ennen kuin joku toinen nostaa ne pystyyn väkisin. Linna on pantu myyntiin, sillä liiketoiminta ei muuttunut kannattavaksi niillä resursseilla, jotka siihen oli olemassa. Toivottavasti Ilveslinna menee kaupaksi, ettei se jää autiotaloksi, surulliseksi menneen ajan monumentiksi. Ilveslinna on erään aikakauden voimakas symboli, jolla on kosketuspintaa hyvin moneen jämsänkoskelaiseen, ja jämsäläiseenkin. Suhtautuminen linnaa kohtaan muistuttaa suhtautumista kotiseutumuseoon, jossa on kiva käydä verestämässä muistoja. Ilveslinnan uuden toiminnan virittäminen otettiinkin vastaan suurella ilolla. Mutta nostalgiakortti ei tuo liiketoimintaa. Muistojen verestämistä on hankala tuotteistaa, kun se tapahtuu kerran tai kaksi vuodessa. Samaan aikaan kuitenkin kulut juoksevat, eivätkä ne tuollaisessa kiinteistössä ole mitenkään pienet. Ja ajatkin ovat muuttuneet Ilveslinnan kulta-ajoista. Ihmisten vapaa-ajasta käydään kovaa kilpailua. Voi olla, että linnan uusi tuleminen onnistuu parhaiten siten, että uusi omistaja tulee ihan täysin tämän yhteisön ulkopuolelta. Silloin hän ei kanna harteillaan linnan historian taakkaa, vaan voi aloittaa suoraan tyhjältä pöydältä ja katkaista Ilveslinnan ja yhteisön välisen henkisen napanuoran. Pelkästään Jämsän asukasmäärän varaan toimintaa ei voi laskea. Ilveslinna olisi hulppea seminaari- ja kokouspaikka, vaikka sen sijainti hieman haasteellinen onkin. Asiakaskunta on toisaalla, heidät pitää houkutella tänne.