Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Usko on jokaisen oma asia

Muistan ala-asteella, kuinka uskonnontunnin alkaessa yksi luokkakaverini asteli pois muiden luota. Hän lähti Gustavo -nimisen miehen matkaan toiseen luokkaan. Häntä ei ollut kastettu kristinuskoon. Me muut opettelimme evankelis-luterilaiseen tyyliin jotain jumalankämmenellä-asiaa, kun ystäväni harjoitteli espanjaa. Vasta yläasteella hän siirtyi elämänkatsomustietoon, ja espanjan tunnit lakkautettiin säästösyistä. En muista, että meille olisi ikinä kerrottu, mihin ystäväni lähti. Viime vuonna toinen ystäväni kertoi, miten hänen lastaan oli järkytetty uskon asioilla. Lapsille oli luokassa luettu satu pojasta, jonka vanhemmat eivät kastaneet jälkikasvuaan ajoissa. Kasteen myöhästymisen seurauksena hiisi yritti popsia pojan suuhunsa, kuten hiisi tekee kaikille pakanalapsille. Ystävälläni olikin kova paikka selvittää illalla kotonaan, miten lapset pidetään turvassa hiiden hyökkäykseltä. Asuuhan heillä kolme kastamatonta lasta. Uskonnon nimissä luodaan eriarvoisuutta, kun lapset jaetaan eri luokkiin sen perusteella, mitä uskoa he tai heidän vanhempansa tunnustavat. Itse kuulun valtakirkkoon. Kuulun myös heihin, jotka ovat aina jääneet luokkaan uskonnontunnin alkaessa. Olen vain ihmetellyt, miksi ystäväni ei jäänyt paikalle. Olisi parempi luoda vuoropuhelua eri asioiden välillä kuin erottaa asioita toiseen huoneeseen. Helsingin yliopiston uskonnonopetuksen professori Arto Kallioniemi sanoo, että Suomen uskonnonopetus estää meitä ymmärtämästä muita uskontoryhmiä. Suomihan on tässä asiassa takapajula. Pohjoismaiden joukossa maamme on ainoa, jossa eri uskontokuntien edustajat erotetaan oppitunneilla toisistaan. Kirkon tutkimuskeskus teki pari vuotta takaperin laajan selvityksen, jonka mukaan enemmistö kannattaa yhteistä uskonto- ja katsomustiedon oppiainetta. Yhteisellä katsomustunnilla olisi etuna se, ettei kenenkään tarvitse tunnustaa omaa uskontoaan muiden edessä. He, ketkä haluavat lapsilleen omaa uskontokasvatusta, saavat sitä varmasti omasta kirkosta. Uskoisin, että uskonnolliset yhteisöt järjestävät mielellään kasvatusta. Tätä vääntöä käydään vielä pitkään ja hartaasti. Uskontoa pitää voida tarkastella kriittisesti ja ennemminkin ilmiönä. Sillä, mihin kirkkoon kuuluu tai on kuulumatta, ei pitäisi olla mitään väliä. Edit 19.9. kello 8.07: Korjattu kirjoitusvirhe.