Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Kiitos ja anteeksi

Mihin tämä maailma on menossa? Nuorempana nauroin tällaisille vanhempien ihmisten kommenteille. Nyt on todettava itse samaa. Tällä netin ja somen aikakaudella alkaa jo hirvittää, mihin ihmisten aggressiivisuus ja ehkäpä sosiaalisen median aiheuttama epäsosiaalisuus vielä johtaakaan. Kansanedustajan vaimon uhkailu on noussut lööppeihin, eikä asia ole vieras muutenkaan, kun varsinkin vaalien alla poliisi työllistyy häirinnästä ja uhkailusta aiheutuvilla tutkintapyynnöillä. Etenkin maahanmuuttoasiat ja tasa-arvoinen avioliittolaki ovat aiheuttaneet tunteiden ylikuumenemista ja nimettömiä, uhkaavia viestejä ovat saaneet moni kansanedustaja tai muulla tavoin asioihin liittyvä henkilö. Ymmärrän että nämä asiat jakavat mielipiteitä, mutta onko meidän suomalaisten suhteellisuudentaju ja edes kohtuulliset käytöstavat vajoamassa kokonaan unholaan? Pienemmässä mittakaavassa törmään samaan ilmiöön työssäni silloin tällöin itsekin. Joskus itsestä normaalilta ja pieneltäkin tuntuvat asiat aiheuttavat joissakin niin suuria tunteita, että näiden ”palautepuheluiden” jälkeen täytyy hetki todella kerätä itsensä kokoon. Lähes päivittäiseen negatiiviseen palautteeseen alkaa jo tottua ja turtua mutta uhkailuun en usko tottuvani koskaan – eikä kai tarvitsekaan. Sattuneesta syystä en tiedä ovatko ihmiset osanneet 50 vuotta sitten käyttäytyä paremmin, mutta oppia ja kasvaahan ihmisen pitäisi, niin miksi tuntuu siltä että käytöstavat ja ihmisten kapeakatseisuus ovat menneet huonompaan suuntaan? Toki ei voi yleistää, mutta kyllä ”kiitos” ja etenkin ”anteeksi” ovat harvinaisuuksia, puhumattakaan siitä että joku aidosti kysyisi että ”mitä Sulle kuuluu”. Ristiriitojen ratkaiseminen tuntuu olevan yhtä vaikeaa sekin, kun toista ihmistä tai hänen näkemyksiään ei voi hyväksyä sellaisina kuin ne ovat, elleivät ne ole yhteneväisiä oman ajatusmallin kanssa. Liekö tästä kontrolloinnin tarpeesta ja kontrollin menettämisen pelosta peräisin se paha olo, joka näitä tunteiden ylikuumentumisiakin aiheuttaa? Näkemykseni on, että elämä on paljon helpompaa, kun oppii hyväksymään sen, että elämää ja toista ihmistä ei voi kontrolloida, ja että yksi kaunis sana voi auttaa paljon enemmän kuin kymmenen huonoa. "Yksi kaunis sana voi auttaa paljon enemmän kuin kymmenen huonoa."