Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Aikamatka: Oli lehtimiehiä, oli Geen pakinoita

Nykypäivänä sana lehtimies lienee pannassa, eikä se oikeastaan lehtihenkilöksikään taivu. Mutta aikoina entisinä joskus 40–50 vuotta sitten lehtimiehet olivat lehtimiehiä, joilla oli aikaa tutkivaan journalismiin kollegojen kanssa paikallisissa ravitsemisliikkeissä olutkolpakon ääressä, siis lehtimiehillä, lehtinaiset tekivät sen ammatin ikävämmän puolen, eli jutut. Noihin muistojen kultaamiin aikoihin ajoittuu Gunnar ”Gee” tai ”Gunu” Nurmisen aika paikallislehti Koillis-Hämeen (ex Jämsän Seutu) päätoimittajana. Lyhyehkö ja pyöreä Gee hoiti pestiä vuodet 1970–82. Aikaa kuvaa osuvasti tarina, kun Aamulehden aluetoimittaja soitti Geelle: ”Täällä Gunu Nurmisen automaattinen puhelinvastaaja, jätä viesti”. Hämmentynyt aluetoimittaja viestitti vain, että olisi pyytänyt ravintola Ruthin vintille olusille, jolloin puhelinvastaajasta kuului ”se muuttaa asian”. 1970-luvun puolivälin maissa Jämsän huvielämän keskus oli nykyisen OK-Auton kiinteistön kohdalla sijainnut ravintola Jämsän Ukko, joka oli viikonloppuisin enemmän kuin nuijalla lyöty. Perjantai-illan kapakkahuuman yksi kohokohdista oli, kun Gunu saapui Jämsän Lehden painotalosta mukanaan pino painotuoreita lauantain Koillis-Hämeitä. Joskus oli käynyt niin, että lehden käsitaitossa etusivun juttujen otsikot olivat hektisessä taittomenossa vaihtaneet paikkaa. Otsikon ”Jämsän valtuusto istui yömyöhään” alla saattoi olla kuva sikalasta ja otsikon ”Sianlihan tuotanto kasvanut” alla kuva valtuuston kokouksesta. No, tämä muisto on urbaanilegendaa, mutta vastaavia tapauksia kyllä ilmeni. Jämsänjokilaaksolaisille Nurminen tuli tunnetuksi ennen muuta suosittujen ja parhaimmillaan oivaltavien ja nasevien pakinoiden kautta. Geen pakinoissa Nurminen kuvaili Jämsän seutukunnan menoa tarkalla silmällä, väliin pistävästikin, mutta lämpimän huumorin säestyksellä. Geelle pakina oli yhteiskunnan omatunto, joka taisteli epäkohtia vastaan tuomalla ne esiin naurettavassa valossa. Lukijoille tuli tutuksi esimerkiksi mies Jämsänkosken puhelinkioskista. Geen pakinoita julkaistiin paikallisen mesenaatin turvin myös kahtena kirjana, jotka olivat Geen kirpeät ja Tulii ja mänii. Tarinoiden mukaan kirjoja käytiin myymässä arvovaltaisen herraseurueen voimin kauempanakin, muun muassa Turussa. Saldona oli yksi myyty kirja ja vino pino edustuslaskuja. Pitihän sitä markkinoida! Jämsästä Gunu muutti viettämään eläkepäiviään kotikonnuilleen Lappeenrantaan.