Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Ei, se ei ole mölkkyä – Kyykässä pitää olla hyvä heittokäsi

Mitä saa jos heittää hauen kohti tornia? Ei akkaa tai pappia ainakaan. Selvennetäänpä hieman. Kaksi päällekkäin seisovaa puupalikkaa, eli kyykkää muodostaa tornin. Linnassa, eli viisi kertaa viiden metrin kokoiseksi piirretyllä alueella lepäävä kyykkä taas on akka. Linnan sivu- tai takalinjalla makaavaa kyykkää taas kutsutaan papiksi. –Hauki on heitto, joka menee ohi kaikista, sanoo jämsäläinen kyykkä-aktiivi Rudi Koivisto . Mölkkyä? Ei sinnepäinkään Ei, se ei ole vähän niin kuin mölkkyä, kirjoittaa Suomen Kyykkäliiton aktiivi J.P. Tanninen Haukikuningas -kirjansa esipuheessa. Tannisen mukaan kyykkä on ainoa täysin suomalainen urheilulaji, joka ei ole saanut vaikutteita muista urheilulajeista ja jolla on virallinen maailmanmestaruusarvo. Pelissä yritetään siis poistaa kyykkiä linnasta. Joukkuekilpailussa kyykkiä on 40, ja ne asetetaan 10 senttimetrin päähän linnan eturajasta. Joukkue- ja parikilpailussa kukin pelaaja voi heittää kahdesti lyöntivuoroa kohti. Yksilökisassa taas yritetään poistaa 20:tä kyykkää neljällä heitolla lyöntivuoroa kohti. Lyöntivuoro päättyy, kun pelaajat ovat joko tyhjentäneet pelikentän tai käyttäneet kaikki heittonsa. Jokaisesta linnaan jääneestä kyykästä jaetaan miinuspisteitä. Jokaisesta jäljelle jääneestä mailasta taas saa pluspisteitä. Lyöntivuoron voittaja on se, jolla on vastustajaansa enemmän pluspisteitä tai vähemmän miinuspisteitä. Kilpailuja kerran kuussa Rudi Koivisto tutustui kyykkään muutama vuosi sitten Jämsänkosken Suomi–Venäjä-seuran kautta. Seura teki matkan kyykän kotiseudulle Karjalaan, tarkemmin sanottuna Kontupohjaan, Äänisen luoteisrannalle. Silloisissa ystävyyspeleissä Koivisto ja muutama muu paikallinen hurahtivat lajin pariin. Näinä vuosina harrastuneisuus on pikku hiljaa syventynyt. Koivisto on juuri hankkimassa virallista kisalisenssiä Suomen Kyykkäliitolta päästäkseen pelaamaan liiton virallisissa turnauksissa. Joissain turnauksissa hän on jo joukkueensa kanssa käynyt. Kyykkäkausi alkaa maaliskuussa ja päättyy lokakuussa. Kilpailuja on noin kerran kuukaudessa, ja niitä järjestetään ympäri Suomea. Koiviston mukan nelihenkisen kyykkäjoukkueen ovat usein täydentäneet jämsänkoskelaiset Sakari Liedenpohja ja Tapio Hakanen sekä Koiviston naapuri Nikita Kotchanov . –Lähikaupunkeihin, eli Jyväskylään ja Tampereelle olemme saaneet mukaan täyden joukkueen. "Harjoituksissa ei haittaa, jos heittää vähän ohi" Jämsäläisillä on myös tietynlaista juniorituotantoa, kun toimintaa on saatu houkuteltua pari Paunun koulun oppilasta. Rudi Koivisto sanoo, että mukaan mahtuu vielä. Omia kyykkävälineitä ei tarvitse, sillä kyykät ja maila tulevat seuran puolesta. –Pitää olla hyvä heittokäsi ja tukijalka. Muuten ei tarvita kuin innostusta, Koivisto sanoo. 2,5-kiloisen kyykkämailan heittäminen ei ensi alkuun ole helppoa, eli haukia tulee varmasti. Mutta Koiviston mielestä lajiin on helppo päästä sisään. Häntä itseään viehättää muun muassa kyykän yksinkertaisuus ja historia. –Kyykkä on satoja vuosia vanha simppeli katupeli. Toisaalta kyykkä vaatii myös strategiaa. Koiviston mukaan varsinkin joukkuepeleissä jokainen yksittäisen pelaajan heitto on joukkueen päätös. Joukkuekilpailussa pelipaikoillakin on eroa. Aloittajan paikka on vaikein, sillä seuraaville heittäjille ei halua jättää liian vaikeaa paikkaa. Viimeisen heittäjän paikalta taas monesti ratkaistaan koko peli. Rudi Koivisto pitää harjoittelusta, mutta sanoo kyykän pääsevän oikeuksiinsa varsinaisissa pelitilanteissa. –Silloin virheillä on oikeasti merkitystä. Harjoituksissa ei haittaa, jos heittää vähän ohi. "Kyykkä on satoja vuosia vanha simppeli katupeli."