Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Ukkometto ja ruskalehti

Yksinäinen ukkometto lyö ittiään matalaksi. Pieni kuusen näre antaa riittävän näkösuojan mutkaisen pienen asvalttitien reunalla. Metto on hämillään. Mikä on tuo jyrinä? Ukkonen? Pieni kuusen näre antaa näkö- mutta ei kuulosuojaa. –Mikä on tuo jyly?, miettii metto ja painautuu entistä tiiviimmin kostiaa varvikkoa vasten. Schuberth C3 Pro:n sisällä kypäräkaraoke raikaa: "Ajan päivin ajan öin, mä sua ikävöin, sen tiedät vaikken kertoisikaan. On paljon helpompaa lähtee matkaa jatkamaan kun suloisimman hymyn sulta saan..." hoilaa jo poikavuojet taakse jättäny, reilusti keski-ikäinen motoristi kypärän sisällä suosikkiartistinsa muutaman vuojen takasta hittiä. Korvantaukset on kuivauneet mutta poikamainen pilke silimäkulumassa kertoo jottain syvällistä miehen asenteesta itteensä ja ympäröivään maailmaan. Liki nollaa oleva astemäärä herättää tiettyä kunnioitusta kylmää asvalttia kohtaan, mutta lokakuun puoliväli on kuitenki jo sen verran kaukana kesän kiihkeimmistä kilometreistä, että nyt se saa riittää - tältä kauelta. Vilkasu mittariin kertoo, että vauhtia on mukavasti, tuon mutkan jälkeen aukiaa soppeli suora. Kolmosta laatikkoon ja kohtuullinen hiastus mutkaan tultaessa, ties vaikka kosteutta kurvissa. Ei ollu. Suora aukiaa. Ei kettään vastaantulossa. Pari kilometriä kuivaa asvalttia ja komian maaruskan koristamaa tienviertä. Keltanen on jo tippunu puista maahan. Koristaa siellä kulkijan matkaa. Vilkasu vielä peileihin, ei kettään taustallakaan. Polvet tiukemmin tankkia vasten, pieni päättäväinen kääntö oikialla ranteella. Että lähtee loihakhasti! Kierrokset reilusti kympissä ja nelosta pessään...kohta suora loppuu...uus mutka eessä, kaasun löysäys, nostan leviät hartiat pleksin takkaa. Jep, ajot tältä kauelta paketissa, ennään siirtymätaipale kottiin. Pyörä talliin lämpimään oottamaan uutta kevättä ja ajokelejä. Uusia kilometrejä. Levikkeellä pyöräytän pyörän takasin kohti kirkonkyllää. Nauttien viimesistä viiestätoista kilometristä. Rauhallisesti ja antaumuksella. Keltanen ruskakoivun lehti oli eksyny asvaltille, se pyörähti lentoon Hayabusan ilmavirrasta. Muutaman epämääräsen kiepin jälkeen se pääty tienvierellä olevan pienen kuusennärreen matalille oksille. Närreen juurella ukkometto tärisi vielä hieman. Uskalsi kuitenki pikkuhilijaa nostaa päätään ja seurata mutkan taakse katoavaa moottoripyörää. Jyly vaimeni. Tältä ajokauelta. "Jep, ajot tältä kauelta paketissa, ennään siirtymätaipale kottiin."