Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Linnutkaan eivät laula kiireessä

Viimeisen viikon sisällä olen törmännyt useisiin tapahtumiin, joissa on ollut kiireen tuntu. Kiire on ollut läsnä – vähintäänkin tunteen tasolla. Loppuviikosta istuin raitiovaunussa entisessä kotikaupungissani. Matka määränpäähän kesti keskustasta noin 10 minuuttia, mutta jo tänä aikana kanssamatkustajani ehtivät hermostua liian hitaasta liikkeestä. Kun ratikkakuski vaihtoi vuoroa kollegansa kanssa ja he keskustelivat ehkä minuutin pari, siinä oli joidenkin asiakkaiden mielestä muutama minuutti liikaa. Valitusta kuului heti. Kiire tarttuu. Minulla oli Helsingissä asuessani aina hoppu johonkin, vaikka ei oikeasti olisi ollut. Jotenkin oli aina olo, että pitää ehtiä sinne ja tänne. Vapaapäivänäkin oli kiire, ja ympärillä näki ainoastaan kiirettä. Onneksi kymmenen vuotta maaseutua on tehnyt tehtävänsä. Nyt ei ole ikinä niin vähän aikaa, ettenkö ehtisi vaihtaa sanan siellä ja kymmenen tuolla. Onhan minulla nykyäänkin kiire, mutta mieleni ei enää ole sellaisessa ylivirittyneessä tilassa. Myös hitaasti voi kiirehtiä. Monesti ihmisillä on kiire suorittaa. Aamulla on kiire syödä aamupala, pukea vaatteet ja lenkittää koirat. Sitten onkin hoppu istua autoon ja ajaa kaasujalka suorana töihin. Tänä aamuna minun kiireeni 24-tiellä loppui kuin seinään. Iso hirvi oli tulossa juoksentelemaan samalle tielle. Ei muuten enää ollut kiire mihinkään, vaikka eläin ei edes osunut autoon. Töissä voi olla kiire, mutta osa siitä kiireestä voi olla itse aiheutettua kaaosta. Joskus pitäisi vaan maltaa pysähtyä hetkeksi. Tilanteen analysointi ja asioiden järjestäminen torjuu kiirettä. Työ- ja organisaatiopsykologian professori Saija Mauno on sanonut, että kiire tappaa ilon elämästä ja lukkiuttaa ajattelun. Itsekin tiedän, että kun tekee kiireellä jotain, sillä ei ole saavutetun tuloksen kanssa mitään yhteistä.. Jos on koko ajan sellainen olo, että pitäisi ehtiä enemmän, ilo varmasti katoaa elämästä. Tulee riittämätön fiilis ja tunne, että pitäisi ehtiä enemmän ja vähän vielä. Kiirehtimisessä piilee myös se vaara, että mukatehokkuuden lisääntyessä virhemäärä kasvaa. Kiireessä unohtaa läheiset ystävät, onnelliset hetket ja mukavat äänet. Ajatus ei luista, eikä lintujen laulua ehdi enää kuunnella. Ehkä linnut eivät edes laula, kun on niin kiire. Voin paljastaa salaisuuden: hitaamminkin ehtii perille.