Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Veteen piirretty totuuden viiva

Suusta lipsahtaa helposti pieni ja viaton valkoinen valhe. Pieni valhe pääsee suusta usein esimerkiksi hienotunteisuuden tai hektisen tilanteen takia. Totuutta venyttämällä voi päästä helposti ulos potentiaalisesti hankalasta tilanteesta. Jos viattomilla valheilla ei satuta ketään, moni ajattelee, että ne voivat tehdä kaikkien osapuolten elämästä miellyttävämpää. Eikö kauniisti ilmaistu totuus toimisi kuitenkin valhetta paremmin? Itse huomaan välillä turvautuvani valkoiseen valheeseen silloin, kun en jaksaisi lähteä kotoa jonnekin tai en juuri silloin haluaisi tavata kyseistä ihmistä. "Minulla on muuta menoa" tai "se päivä on kyllä jo ihan täynnä ohjelmaa" kuuluvat tekosyideni luetteloon. Valheet lipsahtavat suusta sellaisissa tilanteissa, joissa ei jaksaisi alkaa selitellä omia tekemisiään tai ajatuksiaan. Huonona päivänä läheisen mikä vaivaa -kysymyksestä on helpompi selvitä mutisemalla vastaukseksi "ei minua mikään vaivaa, kaikki on hyvin" kuin kertomalla, mitä mielen päällä oikeasti on. Olen kuitenkin alkanut pohtia, miksi me käytämme näitä valkoisia valheita. Usein valkoinen valhe on sanojalle helpompi reitti kuin totuus, mutta miksi ihmeessä me välttelemme totuutta pienissä ja mitättömissä asioissa. Jäävätkö valheet vain pieniin asioihin vai venytämmekö valkoisten valheiden häilyviä rajoja jatkuvasti edemmäs ja edemmäs? Yleisimpiä pikkuruisia valheita ovat varmasti "aivan, ymmärrän", vaikka sanojalla ei ole hajuakaan, mitä toinen tarkoittaa ja ravintolassa usein käytetty "kiitos, ruoka oli erinomaista". Olisi kaikkien osapuolten kannalta parempi, jos kakaisisimme suoraan, mitä ajattelemme. Hienotunteisuus on valttia myös rehellisyydessä, ja sanat oikein asettelemalla ei ketään tarvitsisi loukata, vaikka pitäytyisikin totuudessa. Kun puoliso tai ystävä kysyy näyttääkö hänen asunsa hyvältä asun ollessa huonosti istuva, väärän värinen tai kokoinen, voisi kehun sijaan kertoa pitävänsä enemmän siitä punaisesta mekosta tai mustasta puvusta liituraitaisen sijaan. Jos käytämme itse valkoisia valheita toimiessamme makutuomareina, miten voimme luottaa siihen, että saamme itse rehellisen mielipiteen kantamistamme asuista, hiustyyleistä tai monta tuntia valmistamistamme illallisista? Mielestäni voisimme oppia itsestämme ja muista paljon enemmän ilman viattomina pitämiämme valheita. "Hienotunteisuus on valttia myös rehellisyydessä."