Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Ongelmaiset opinahjot

Tekninen lautakunta valitsi kokouksessaan Jämsänkosken yhtenäiskoulun urakoitsijan. Asia nytkähtelee siis eteenpäin kaiketi ihan aikataulussaan. Siitäpä tuli mieleen omien oppivuosien kulku Jämsänkoskella. Se on hieman mykistävä. Ensimmäinen ja toinen vuosiluokka Korvenmäen kivikoulussa (purettu kosteusvaurioiden vuoksi uuden kivikoulun tieltä), muut alaluokat Keskuskoululla (osittain purettu ja uudisrakenneltu, nyt tulossa jälleen laajempi operaatio). Keskuskoululta Kankarisveden koululle yläasteelle (käyttökiellossa sisäilmaongelmien vuoksi) ja sieltä samassa koulurakennuksessa sijainneeseen lukioon (katso edellisten sulkumerkkien sisältö). Ainoa pintansa pitänyt perusopetuksen koulurakennus on Korvenmäen puukoulu. Remontoitu sitäkin toki on, mutta ei puskutraktorilla. Noiden kouluvuosien ehdoton kohokohta oli mielenilmaus. Me Keskuskoulun oppilaat marssimme banderollit kourassa Koivutietä pitkin Kenraalintien risteykseen, kurvasimme vasemmalle ja jatkoimme matkaamme juhlavaa pääkatua pitkin kaupungintalon eteen nillittämään silloisille Jämsänkosken kunnanisille ja -äideille arkemme tuskaa. Vaadimme muun muassa uusia suihkuja ja vessoja. Tokkopa meillä oli aitoa tietoa siitä, minkä puolesta mellakoimme, mutta olihan se eräänlainen kokemus. Jos joku olisi meidän mielipidettämme kysynyt, niin veikkaan, että olisimme olleet vailla lyhyempiä koulupäiviä, pidempiä ruokavälitunteja ja fluoriliuospurskuttelun kieltämistä. Tai ainakin sen järjestämistä siten, ettei takanurkassa olleiden olisi tarvinnut purskutella niin paljon kauemmin kuin eturivin oppilaiden. Mielenilmauksen jälkeen ei vähään aikaan tapahtunut mitään, mutta sittenhän alkoivat Mäntykallion koulun remonttityöt. Meidän ikäluokkamme oli tuolloin jo toisen asteen opinnoissa. Remonttitöistä on jäänyt mieleen Koillis-Hämeen uutiskuva. Se kertoi purkutöiden yhteydessä sattuneesta lipsahduksesta. Päätyseinä sortui pakettiauton päälle. Kuten lähimenneisyys on osoittanut, se työmaa ei johtanut ihan toivottuun lopputulokseen. No, parin vuoden kuluttua on uudet vihkiäiset. Toivottavasti tällä kerralla ihan kaikki menee nappiin. Mutta niinhän se sananparsikin antaa olettaa, että kolmas kerta toden sanoo. "Tokkopa meillä oli aitoa tietoa siitä, minkä puolesta mellakoimme."