Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Antimessiaan palveluksessa

Minä sain kirjeen, sellaisen oikean, postimerkillä varustetun. Se tuli pyytämättä ja yllätyksenä. Nykyään sekin, että posti tulee perille, on jo pieni ihme. Ytimekkäässä kirjeessä haukuttiin homoja. Siinä kerrottiin, että miehimysten touhut ovat syntiä. Jos edelleen osallistun paholaisen tähdillä avustettuihin koulutuksiin, sairastun pian vakavasti henkisesti ja fyysisesti. Todennäköisesti kuolen syöpään muutaman vuoden kuluessa. Parantuakseni minun pitää hylätä syntieni polut ja valtatiet. Ei pitäisi istua riivaajien pöydissä, koska silloin menettää paikan kaikkivaltiaan pöydässä. En näytä olevan todellakaan yksin, samaan sakkiin lueteltiin muun muassa eduskunnan ja yleisradion väki sekä näiden kannattajat.  Lopuksi kirjoittaja kysyy, osaanko lukea tai ymmärränkö ollenkaan lukemaani. Alleviivaukset kyllä helpottivat huomioimaan ne ilmeisen tärkeät kohdat. Väri oli punainen, tietysti. Kun näin kohteliaasti lähestytään, pitäähän siihen vastata, vaikka kysymyksessä on nimimerkin taakse piiloutuva trollaava pelle. Minulle on opetettu, että puskista ei huudella. Kun toivottaa hyvää matkaa helvettiin, toivoisi olevan sen verran pokkaa, että tekee sen omalla nimellään.  Totta on, että ymmärryksessä minulla on monia puutteita. Vajavaisuuteni muistuttaa itsestään päivittäin. Nöyryyttäkään en ole tässä elämässä vielä tarpeeksi oppinut, enkä aina pysty kääntämään toista poskeani. Idioottien kanssa kun ei kannattaisi väitellä. Turha siis teidänkään alkaa kanssani sanasotaan. Halvasta huvista se toki käy.  Me kaikkihan julistamme omaa totuuttamme. Kenenkään totuus ei ole toista parempi. Ei pitäisi tuomita, koska silloin tulee itsekin tuomituksi. Siinäkin kohtaa minulla on petrattavaa. En vain jaksa närkästyä saamastani törkypostista. (Hyvä on, vertaaminen eduskunnan väkeen kyllä kirpaisi. En kait sentään ole niin toivoton tapaus?) Saamani kirje on samanlaista mainontaa kuin halpahallien katalogit. Toisessa paremman elämän saa lätkimällä rasvaa naamaan, toisessa luopumalla synnistä. Epäilen kumpaakin. Valitettavasti minä en ole vastaanottavainen tälle täsmämainonnalle. Siinä ei ollut tarpeeksi täkyä mihin tarttua, eikä kaupanpäällisiä. Kirjeenvaihtokaverini kuvainnollisesti valuttaa siementään hedelmättömään maaperään.  Ruokakauppa mainosti uutta jäätelöä. Se oli syntisen hyvää. "Kenenkään totuus ei ole toista parempi."