Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Tuttu, mutta tuntematon

Kolme tuntia on paljon elokuvan kestoksi, etenkin silloin, kun aihe on läpikotaisin tuttu kirjasta ja kahdesta edeltävästä elokuvaversiosta. Aku Louhimiehen elokuvaa katsellessa aika ei tullut pitkäksi, vaikka juonen käänteet tiesi ja monet repliikitkin on kuultu kymmeniä kertoja. Vanha totuus pitää kutinsa: kun Hesarin arvostelija antaa heikohkot pisteet, elokuva on katsojan mieleen. Edvin Laineen Tuntematon sotilas oli oman aikansa tapaus, kuten tietysti Väinö Linnan kirja, johon elokuva perustuu. Itse näin elokuvan ensimmäistä kertaa varmaankin 50-luvun lopulla. Kotikyläni varuskunnan elokuvateatteri tarjosi ”kapiaisten kakaroille” monenlaisia elämyksiä, Tuntematon oli yksi niistä. Hieman myöhemmällä iällä pääsimme katsomaan myös tanskalaishupailua Pukki paratiisissa , mutta ei siitä sen enempää. Laineen elokuva on säilyttänyt ykköspaikkansa suomalaisten sotaelokuvien joukossa. Monet elokuvan henkilöhahmoista ovat jättäneet pysyvän muistijäljen monen sukupolven katsojiin. Sodan mielettömyys näkyy ja tuntuu valkokankaalla. Toisen version aiheesta tehnyt Rauni Mollberg karisti omasta elokuvastaan tiettyä poliittista ja muuta korrektiutta, jota Laineen elokuva sisälsi olosuhteiden pakosta. Pelkästään siirtyminen mustavalkoisesta filmistä värilliseen toi Mollbergin version nykyaikaan, mutta muistissani elokuva on visuaalisesti levoton ja ehkä myös tarpeettoman raaka, vaikka sodat sitä ovatkin. Kun kuulin Louhimiehen elokuvan näyttelijävalinnoista, epäilin, että mitäpä tästä tulee. Miten television pelleosastossa kunnostautuneet Aku Hirviniemi ja Jussi Vatanen istuvat sotasankareiden rooleihin? Onneksi keskeisissä rooleissa on paljon niitä, joiden kasvot eivät ole liiaksi kuluneet tv-ruuduilla. Eivätkä rakennusmestari Timo Harjakaine n ja Ansku Pansku nousseet mieleeni elokuvaa katsoessa. Uusi elokuvaversio tuo syvyyttä kotijoukkojen ja rintaman yhteydelle, kaihoisalle kaipaukselle. Myös inhimillinen pelko ja hätä taistelutilanteissa ovat aidonoloisesti esillä, ja sodan kauheus kaikkiaan. Tuntematon sotilas ei ihannoi sotaa, ja miksipä sen tekisi. Kaikenlaista sapelien kalistelua luulisi pienessä maassa vältettävän. Joku ministeri, jonka nimi ei nyt tule mieleen, puuhastelee suursotaharjoitusta, johon esitettiin kutsu joukoille valtameren takaa, mutta aika ei saa kullata sodan muistoa.