Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Joulu joka naperolle

Toimitukseen saapui tällä viikolla jo ensimmäinen joulukortti, ja kollega teki viikonloppuna ensimmäisen joulutorttukokeilun vuoden hittireseptillä, jossa perinteisen luumuhillon asemaan ovat hypänneet vihreät kuulat. Sattuipa sosiaalisen median sivustolla silmääni myös ystäväni lisäämä kuva tonttuja varten seinään kiinnitetystä ovesta ja pienistä rappusista sen edustalla, valkoisen tekokuusen seistessä ylväänä joulupukin apureiden sisäänkäynnin vieressä – joulun odotuksen voi siis virallisesti sanoa alkaneen. Myönnän olevani jouluihminen. Pidän siitä odottavasta tunnelmasta, joka valtaa meidät täällä pimeyden, vihmovan tuulen ja vesisateen keskellä. Rakastan pimeyttä halkovia omintakeisesti parvekkeille ja kotipihoille aseteltuja jouluvalosarjoja ja raakaa piparkakkutaikinaa. Pian kaupoissa alkavat soida tutut iloisesti sävelletyt joululaulut, jotka aaton ollessa ovella näyttelevät jo sitkeän korvamadon roolia ja kauppojen hyllyt pursuilevat äitien tekemistä joululaatikoista ja erilaisista adventtikalentereista. Suomalaisten yksi suosikkijuhla on vuosikymmenten aikana muuttunut entistä kulutuskeskeisemmäksi. Televisiossa pauhaavat lahjamainokset, ja mainoskuvastot kolahtelevat postiluukusta. Toivon kuitenkin kaikissa meissä tämän kulutuskulttuurin keskellä asuvan erilainenkin, aidompi ja koskettavampi, joulun henki. Sellainen, jonka mielestä joulussa tärkeintä ei ole lahjojen saaminen tai kalliiden pakettien antaminen, vaan yhdessäolo ja hyvän mielen jakaminen. Uskon tällaisen hengen löytyvän meistä monesta – siitä kertoo jo sekin, että MLL:n Jämsän paikallisoston vuosittain organisoimaan lahjakeräykseen lahjoitetaan joka vuosi paketteja parille sadalle vähävaraisen tai kriisitilanteeseen ajautuneen perheen lapselle. Useina vuosina pakettikortit ovat loppuneet kesken, koska halukkaita lahjoittajia on ollut niin paljon. Lahjan saaja ja antaja eivät kohtaa koskaan, joten omaa egoaan pönkittääkseen lahjoitusta ei tehdä. Se tehdään silkasta auttamisen halusta ja ilon tuottamisesta. Mieltäni lämmittää ajatus, että jokaisella lapsella olisi jouluna syytä riemuun. Onhan joulu kuitenkin lasten juhla. "Mieltäni lämmittää ajatus, että jokaisella lapsella on jouluna syytä riemuun."