Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Rakkaille Naisilleni

Äiti. Isoäidit eli Mummi ja Mamma. Raskaat työt kotona, osin myös kodin ulkopuolella töissä. Omista lapsistaan huolehtiminen, lapsenlapsien peräänkattominen. Kodin pitäminen kunnossa. Ei valitusta isommin, ainakaan julkisesti. Paljon asioille tehtiin neljän seinän sisällä, paljon asioita myös siedettiin. Roolit olivat selvät – oli miehiä ja oli naisia, oli miesten työt ja naisten työt. Oli myös paljon sellaista mitä tehtiin yhdessä, kun ne oli tehtävä yhdessä. Naiset tekivät ja vaativat tekemistä myös miehiltä sekä lapsilta. Jos heitä rinnalla oli tästä kaikesta huolehtimassa. Ja kaikki tuo rakastaen. Enemmän tai vähemmän se näyttäen. Mutta kuitenkin rakastaen. Olen saanut paljon lapsuus- ja nuoruusiän Naisiltani. He ovat ennen kaikkea opettaneet kunnioitusta toista sukupuolta kohtaan. Ovat opettaneet hyväksymään monenlaista erilaisuutta. He ovat opettaneet inhimillisyyttä, kunnioitusta ja anteeksiantoa. Ovat ojentaneet myös ankaran käden silloin, kun olen kapinoinut, tehnyt tyhmästi, ripittäneet oikein kunnolla. Ja ottaneet tämän jälkeen pikkupojan lämpimään syliin kysyen, että ymmärsinhän miksi suuttuivat? Ymmärsin. Tänä päivänä seuraan hämmästyneenä paineita, joita ennen kaikkea aikuisuutta lähestyvät tytöt ja pojat kokevat. Monelta suunnalta tulee viestiä, ettei ole miehiä ja naisia, on vain monisukupuolisuutta ja mitä niitä hienoja nimiä näille onkaan. Kaikki on sallittua, paitsi pojaksi ja tytöksi kutsuminen, mieheksi ja naiseksi nimittäminen. Näin kuulemma kasvaa sallivampia, avarasydämisempiä ja yhteiskuntakelpoisempia nuoria ja aikuisia. Ja koskaan en ole eläessäni nähnyt ja kokenut enempää eripuraa. Negatiivisuutta ja toisia vastaan verbaalisia hyökkäyksiä tekeviä. Koskaan aiemmin en ole nähnyt, kuullut ja lukenut niin epävarmasti harhailevista ihmisistä, jotka eivät oikein tiedä mitä tekisivät, miten olisivat ja miten eläisivät. Että läheiset, naapurit, facekaverit tai muut eivät vain näkisi pelkojaan, epäonnistumisiaan tai epävarmuuttaan tässä ajassa. Aitous, luonnollisuus ja oman itsensä hyväksyminen virheineen ja hienoine ominaisuuksineen on katoamassa? Minulla on ollut ilo työskennellä pitkin työelämääni naisten kanssa. Heitä on ollut asiakkaina tai olen saanut työskennellä heidän rinnallaan työkavereina tai esimiehenään. Olen myös onnellinen, että minulla on ollut esimiehinä loistavia ja osaavia huippunaisia. Ja onneksi rinnallani on nytkin Nainen. Joka opettaa minulle yhdessä pienten tyttöjemme kanssa paljon miehistä ja naisista, tytöistä ja pojista. Ja kasvattavat minua edelleen paremmaksi mieheksi, ihmiseksi. "Aitous ja oman itsensä hyväksyminen virheineen on katoamassa?"