Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Aikamatka: Jämsänkosken vanha mylly

Petäjävedenreitti laskee vetensä Jämsänjokeen Jämsänkosken koskien kautta. Koskivoimalla toimivia vesimyllyjä oli koskien partaalla ainakin jo 1500-luvulla, varmasti aiemminkin. Myllyistä osa oli talojen yhteisesti omistamia, suuremmilla taloilla oli omansa ja tietysti pappilalla oli oma mylly. Vesisahojen aikaan 1700-luvun lopulta 1800-luvun jälkipuoliskolle saakka koskivoimaa riitti vielä myllyjen ja sahojen pyörittämiseen. Selluloosa- ja paperiteollisuuden alkuvuosina vesivoiman yhteiskäyttö jatkui edelleen jonkin aikaa. Kasvava teollisuus tarvitsi yhä enemmän käyttövoimaa ja maa-alueita. Vähitellen 1800-luvun loppuvuosina tehdasyhtiö hankki vanhat vesimyllyt ja koskialueet omistukseensa. Korvaukseksi yhtiö rakensi Rekolankosken rannalle uuden myllyn vuonna 1900. Sopimuksen mukaan vanhoilla myllyosakkailla oli ilmainen jauhatusoikeus yhtiön myllyssä aina tuleviin aikoihin saakka. Sopimuksen sanamuoto kertoo silloisesta vesivoiman merkityksestä teollisuuslaitoksille. Myllyn yhteyteen valmistui myös puuhiomo, joka kuitenkin purettiin jo 1920-luvun lopulla. Tehtaan mylly jauhoi viljaa aina 1950-luvun alkuvuosiin saakka. Tehdasyhtiö rakensi nykyaikaisemman myllyn lähelle Alajaa 1950-luvun puolimaissa. Vuosien ajan vanhat myllyosakkaat käyttivät oikeuttaan ja maksua vastaan myllyssä jauhettiin myös muiden viljaa. Vanha mylly Rekolankoskella jäi seisomaan, koneistot purettiin ja ehkäpä myllyn purkaminenkin oli uhkaamassa. 1960-luvun alkuvuosina myllyn piha-alueella pidettiin kesäkahvilaa, myynnissä oli muun muassa kahvia, limonadia, jäätelöä ja makkaraa, jota voi itse paistaa. Paikasta alkoi kehittyä nähtävyys, josta kuvattiin kortteja ja matkamuistoksi myytyjä viirejä. Isännöitsijä Lauri Tiilikka oli historiasta ja kotiseututyöstä kiinnostunut ja hänen toimeksiannostaan vanha mylly kunnostettiin 1960-luvun loppuvuosina. Sisätilat sisustettiin uudelleen ja myllyyn saatiin mahtumaan pieni keittiö. Ravintolaksi muuntautunut mylly avattiin ensimmäisen kerran vuonna 1969. Siitä saakka ravintolatoiminta on jatkunut jokseenkin yhtämittaisesti. Entäpä aina tuleviin aikoihin ulottuva jauhatusoikeussopimus? Ajat ovat muuttuneet, monelle tilalle hankittiin kotitarvemylly ja yhtiön myllyn käyttö vähentyi. Sopimus on edelleen voimassa, mylläri ei ole enää päätoiminen ja mylly jauhaa vain tiettyinä aikoina. Yhtiö on myös yrittänyt irtautua sopimuksesta, mutta perinteen näkökulmasta tällaisen sopimuksen voimassaolo on hieno ja arvostettava asia. "Myllyn yhteyteen valmistui puuhiomo, joka purettiin jo 1920-luvun lopulla."