Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Aikamatka: Kehitys kehittyi Jämsässäkin

Sata vuotta sitten Jämsän huomattavimmiksi firmoiksi listattiin Jämsänkosken paperi- ja puuhiomotehtaat, O.Y. Lindemannin nahkatehdas, Vitikkalan saha- ja puunjalostustehdas, O.Y Koskenpään huopatehdas ja tervatehdas, S.O.K:n tiilitehdas, Aleksi ja Verner Leimanin huopatehtaat, J.R. Lindroosin mylly ja saha, Jämsän Puuseppäin Huonekaluliike, Niilo Patisen liike sekä Pentti Sillman ja Kump. ynnä Jämsän Osuusmeijeri. Montako on jäljellä? Mutta ei tässä kaikki. Mellanvuoren juurella oli aikoinaan mökkipahanen ja siinä isäntä Aatami, joka tönönsä vieressä ihmetteli maailman menoa. Kerran siitä suhahti ohi polkupyörä, jossa oli valtava etupyörä ja pikkuriikkinen takapyörä. Aatami puhisi kokemuksestaan tuttaville: "Nyt minä näin itsensä Perkeleen! Sillä oli häntä takana [ = pieni takapyörä] ja se män mahotonta vauhtia Jämsänkoskelle päin!" Samaan sarjaan kuului myös partalalaisen Niemelän Aleksin pyörähavainto, mutta hän koki ilmiön lähinnä vitsinä virnistellessään, että "emmo pirummin naurannu, kumma sillo nauro". Vaan Kalle Rolig (Ruulin Kalle) näki vielä ihmeempää seisoskellessaan porukoissa Jämsänkosken Nikkarinmäellä. Siinä nimittäin rämisteli ylämäkeen automobiili, ensimmäisiä niillä kulmilla. Uskovaisuuteen taipuvainen Kalle rupesi hermostuksissaan syljeskelemään ja filosofoimaan: "Ei ole moalimanloppu kaukana, voi kestää vuojen, voi kestää kaks, korkeintaan viis. Rofeetissa Sibylla sanoo, että ennen moalimanloppua tulii peättömät oriit. Ja tuossa se yks nyt män!" No eipäs siinä mitään. Joukkoliikenteen kehittämisen luovaa ajattelua edusti partalalaisen Eemeli Vuorion hevosvetoinen onnikka, jonka oli tarkoitus ajaa aikataulun mukaan kerran viikossa Jyväskylään ja Vilppulaan. Tyylikäs kulkupeli oli rakennettu tukkireen päälle, tiettävästi Pellonpään nikkarointitaitoisen veljessarjan toimesta. Linjurista tuli raskas, ja Vuorio joutui hankkimaan vetojuhdaksi tavallista isomman hevosen, jonka nimikin oli menohaluja uhkuva: Voima. Muistitieto Partalasta kertoo, että Seppolan liikemiehiä kuljettanut hevos-linjuri olisi Korpilahden Painaan mäessä joutunut sivuluisuun ja kaatunut ojaan. Matkustajat selvisivät mustelmilla, mutta joutuivat märin jaloin kompuroimaan Painaan talon pirttiin, missä joku alkoi meuhkata liikennöitsijälle että "kaikkeen helevetin kyytiin sitä tulee lähettyäkin"! Palautetta olisi antanut läkähtynyt Voima-hevonenkin, jos olisi pystynyt. Onnikka oli nimittäin liian painava sen kiskottavaksi. Säännöllinen reittiliikenne ei liene kestänyt kuukautta kauempaa talvikautena 1915-1916.