Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Me oksalla ylimmällä

Herra Maslow kehitti tarvehierarkiansa 1940-luvulla. Sitä on kiitetty ja kritisoitu yksinkertaisuudesta. Viiden portaan mallissa edellisen portaan tarpeen tulee täyttyä ennen seuraavalle siirtymistä. Pohjalla ovat sellaiset perustarpeet kuten katto pään päällä ja ruokaa niin, että nälkä lähtee. Puolivälissä nostetaan esiin ystävyys ja rakkaus. Ylimmällä tasolla puhutaan itsensä toteuttamisen tarpeista. 2010-luvulla enemmistön meistä ei tarvitse aktiivisesti taistella eloonjäämisen puolesta. Kehittyvissä maissa vettä haetaan kilometrien päästä, meillä lasketaan hanasta. Yltäkyltäisyydessämme saatamme laskea sitä minuuttitolkulla kunnes se on kylmää. Liha metsästetään kaupan palvelutiskistä ja autolla pääsee minne milloinkin mieli tekee. Me suomalaiset olemme kansakuntana sillä ylimmällä askeleella. Ylimmälle askeleelle näyttää kuuluvan myös ylimielisyys, pikkusieluisuus ja itseensä käpertyminen. Olemme kansakuntana nousseet hämmästyttävän nopeasti ryysyistä rikkauksiin, ja silti tunnumme ajattelevan, että olisimme keppikerjäläisiä. Pakolaiskiintiön nostaminen muutamalla sadalla vuodessa uhkaa muka suistaa tämän maan raiteiltaan. Kansalaisille kyllä hoetaan yhteisvastuun merkitystä, mutta osan mielestäni maana meidän ei tarvitse sitä kantaa. Useampi älykkäänä pitämäni ihminen on jakanut historian niin että heikottaa. Heidän mukaansa vuoden 2015 pakolaiskriisi on vienyt vanhuksilta hoidon, työttömiltä työt, marjat metsistä ja lopulta köyhyttänyt köyhät. Luulenpa, että heidän mielestään viime vuosien keskimääräistä sateisemmat ja kylmemmät kesät ovat maahanmuuttajen vika. Nationalistiset liikkeet ovat saaneet jalansijan maassa kuin maassa. Ne korostavat kukin oman kansansa erinomaisuutta ja erityisiä piirteitä. Pukeutumisen muotiväri näyttää olevan kaikissa maissa yhtä omaperäisesti musta. Ylpeytensä he peittävät hupulla. Nämä liikkeet ovat niin samasta puusta veistettyjä, ettei erota erkkikään. Geneettisesti olemme erilaisia jo Suomen sisällä. On niin läntisiä kuin itäisiä vaikutteita. Sillä perusteella Turku ja Tampere voisivat nousta toisiaan vastaan keskinäisen naljailun sijaan. Totuus lienee, että toisen olemassaolo on hyödyntänyt toista. Meille muille se on tuottanut lähinnä huonoja vitsejä, eli muistuttaa siltäkin osin kansallista älämölöä. Kirjoittaja on henkilö, joka kirjoitti tämän kolumnin . "2010-luvulla enemmistön ei tarvitse aktiivisesti taistella eloonjäämisesta."