Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Mies, joka katsoo maskin taakse – Maalivahtivalmentaja Pentti Ruupusen opeista on saanut niin Ruusu kuin Perhonenkin

Pentti Ruupunen istuu kotinsa keittiössä Jämsänkoskella. Pöydälle on levinnyt kasa paperia, jonka jokaisessa arkissa on kirjoitusta. Osalla A4-liuskoista on kymmeniä nimiä, osa papereista on täynnä numeroita ja lyhyitä tilannekatsauksia. Nimet ovat jääkiekkoilijoita, tilannekatsaukset kuvaavat maalintekotilanteita ja numerot esittävät vetoja. Yhdelle paperille Ruupunen on mallaillut tulevien harjoitusten suunnitelman. Tiistai-iltaisin Jämsänkosken jäähallissa treenataan kiekkoa maalivahteja ajatellen. Veskarit ovatkin se isoin juttu, mikä Ruupusta lajissa kiehtoo. –Treeneissä on nyt käynyt 12–13 maalivahtia ja laukojat päälle. Siellä keskitytään maalintekoon ja torjuntaan. Jämsäläisen jääkiekon kulta-aikoina kymmenisen vuotta sitten Ruupusen vetämissä veskaritreeneissä kävi parhaimmillaan yli 30 maalivahtia eri puolilta pitäjää. Ikäjakauma oli aivan laidasta laitaan. Esimerkiksi sellaiset nimet kuten Markus Ruusu , Samu Perhonen ja Joe Järvinen ovat kaikki saaneet oppia Ruupuselta. –Samu kävi minun valmennuksessani vähemmän, mutta Markus oli käytännössä aina paikalla, oli kesä tai talvi. Make oli mieletön treenaaja jo pienenä. Analyysit pelin jälkeen Maalivahtivalmentaja on yksi näkymättömimmistä hahmoista vaihtopenkin takana. Ruupunen ei metelöi tai huido – volyymi nousee ottelussa ainoastaan silloin, jos veskari kokee vääryyttä kentällä. Tällä hetkellä jämsänkoskelainen kiertää otteluita Ilveksen kakkosjoukkueen mukana, jolloin tarkkailun alla on etenkin nuoren Santeri Lahtisen otteet. –Hän on teknisesti hyvä maalivahti, jolla olisi kykyä isompiin ympyröihin, Ruupunen arvioi. Jääkiekko vie talviaikana Ruupusen vapaa-ajan lähes kokonaan. Miehen mukaan viikossa on ainoastaan yksi varma vapaapäivä. –Olen aika perusteellinen ja analyyttinen valmentaja. Jokaisesta pelistä teen itselleni kartan, josta voin sitten katsoa jälkikäteen, miten on mennyt. Ruupunen kertoo, että pelin jälkeen voi mennä pitkäkin aika, kun hän pohtii menneen ottelun tapahtumia. Treenitkin hän valmistelee kunnolla etukäteen, että jokainen tilanne tulee käytyä läpi. Harjoitukset mies luo omasta päästään, mutta aina pelissä huomaa, mitä osa-aluetta pitäisi treenata. Valmennusuraa edelsi jääkonehommat Ruupusen oma pelaajaura oli lyhyt. Se käsitti lähinnä nappulaliigaottelut ala-asteella. Silloinkin mies pelasi kentällä. Kitaraharrastus peittosi lätkän pitkäksi aikaa alleen. Kun omat lapset alkoivat luistella kiekon perässä, Ruupunenkin imaistiin takaisin kaukalon laidalle. Aluksi Ruupunen toimi lähinnä lapsiensa huoltajana ja jääkoneena Myllymäen tekojäällä. –Vanhemmat aina aurasivat jään kuntoon. Sitten harhauduin valmennuksen puolelle, ja kun poika meni maaliin, minusta tuli maalivahtivalmentaja. Ruupusen kolmesta lapsesta kaksi harrastaa jääkiekkoa, vanhin poika on rumpumiehiä. Tytär pelasi viimeksi Ilveksen naisten joukkueessa, ja nuorin poika toimii maalivahtivalmentajana Ylöjärvellä. Vuosien saatossa jämsänkoskelainen on käynyt kurssin toisensa perään. Koulutuksia järjestettiin etenkin 2000-luvulla, kun Suomen maalivahtipeliä alettiin kehittää systemaattisesti. –Tapparan nykyinen valmentaja Petri Tuononen oli huolissaan maalivahtivalmennuksen tasosta, ja hän sai kaikki suomalaiset valmentajat lyömään päänsä yhteen. Lahjakkuus ei kanna huipulle –Valmentajalla on oltava kyky ja taito nähdä maalivahdin tyyli. Tekniikka opetellaan jo junnuikäisenä. Treeneissä kehitetään aina enemmän sitä heikointa osa-aluetta. Mies sanoo, että maalivahtivalmentajan pitää olla sinnikäs: samoista asioista pitää jankata vuodesta toiseen. Peli on kuitenkin muuttunut kokoajan nopeammaksi, laukaukset tulevat kovaa ja varusteet ovat keventyneet. Silti muutama lainalaisuus säilyy pelissä aina: maalit tehdään samoista paikoista ja veskari on 70 prosenttia joukkueesta. Ruupusen mukaan lahjakkuus loistaa veskarista jo nuorena, ja luontainen taito riittääkin ehkä teini-iän kynnykselle. Huipulle päästäkseen tarvitaan kuitenkin paljon työtä. –Meillä on tuloillaan paljon hyviä maalivahteja. Kaiken kaikkiaan jääkiekon tilanne näyttää valoisammalta, kun olemme saaneet sellaiset puuhamiehet, kuten Kukon Pasin ja Jalovaaran Juuson viemään lajia eteenpäin. Pienen paikkakunnan seurajoukkueen tehtävänä onkin Ruupusen mielestä tuottaa koko ajan uusia pelaajia. Ne parhaimmat viedään aina käsistä. –Peräkyliltä ei koskaan pelata isoja pelejä. Täältä on kyllä mahdollisuus päästä aivan mihin tahtoo.