Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Huomenna kaikki on paremmin

Yksinäinen kyynel vierii poskea pitkin tyynylle. Kerrostalon A-rapun kuudennen kerroksen asunnon lasten makuuhuoneessa pienellä pojalla on kova suru. Ei riitä, että hän on joutunut olemaan yksin illalla, äidillä ja isällä on aina niin kiire, vaan hän on yksin myös koulussa. Kukaan ei halua leikkiä hänen kanssaan. Illan hämyssä suru ei hälvene. Se suurenee. Käytävän toisella puolella pienessä yksiössä vanha nainen ottaa vapisevin käsin iltalääkkeensä. Läikyttää vettä juodessaan osan siitä flanellisen yöpaidan rinnuksille, ja huokaisten laskeutuu yöpuulle hänkin. Ilme on totinen. Iloton. Tänäänkään ei kukaan käynyt. Kukaan ei edes soittanut. Hän ei edes muista, milloin joku olisi käynyt katsomassa. Vaikka lapsetkin asuvat samassa kaupungissa. Kumpikaan ei valita murheistaan. Pieni poika ei uskalla kertoa kenellekään, että syvälle sydämeen sattuu. Pelkää entistä laajempaa kiusaamista, poissulkemista vielä isommin ilkkumisin kuin tähän asti. Nyt ei sentään ole vielä kuin pientä tuuppimissa ollut. Vanhemmille ei voi kertoa, koska ovat aina töissä tai harrastuksissaan. Eivätkä he ymmärtäisi. Iäkäs nainen taas ajattelee, että kaikilla muilla on omat tärkeät menonsa, ei hän kehtaa soittaa tai pyytää käymään. Onnistuuhan häneltä vielä se makaroonilaatikonkin, lähikaupasta ostettu, lämmittäminen mikrossa. Kaupan kassa sentään suo hätäisen hymyn ottaessaan maksun vastaan. Mutta vanhuksesta olisi kyllä mukava, kun joku kävisi vaikka kahvilla. Saisi jutella maailman menosta. Ikävästä ja yksinäisyydestä hän ei kertoisi, ne ovat omia asioita. Niillä saa muita häiritä. Tai kävisi edes joku lapsista ja harjaisi hänen hiuksensa. Niin kuin hän harjasi heiltä, kun he olivat pieniä. Olisi edes joku joka välittäisi. Huuli värähtää ja kosteus leviää silmiin vanhan, elämää paljon nähneen vanhuksen ristiessä ryppyiset kätensä peiton päälle. Myös poika tahollaan sammuttaa lampun. Pimeys kääriytyy entistä lujemmin ympärille. Joulukin on lähestymässä. Ennen nukahtamistaan hän ei haaveile videopeleistä tai uudesta hienosta puhelimesta. Hänen toiveensa on, että muut ottaisivat hänet mukaan leikkeihin. Että hänellä olisi kaveri. Että aikuisilla olisi aikaa olla hänen kanssaan. Kyyneleet kuivuvat unessa olevien poskille. Huomenna kaikki on paremmin. Toivovat. Jämsän Seudun joulukalenterin vihjekirjain, päivä 16: N. "Tänäänkään ei …kukaan käynyt. Kukaan …ei edes soittanut."