Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Mitä sinusta tulee isona?

Tätä saatetaan kysyä leikkimielisesti pieniltä lapsilta jo päiväkodissa. Niistä pienistähän voi tulla ihan mitä tahansa, poliiseja ja astronautteja. Jossain vaiheessa kasvaessa tulee tunne siitä, ettei ehkä pystykään ihan kaikkeen. Ei osaa matematiikkaa tarpeeksi, että lähtisi pyrkimään lääketieteelliseen tai ei osaa kieliä tarpeeksi, että uskaltautuisi maailmalle. Kun vain saisi säilytettyä sen pienen lapsen uskon, että mikä tahansa on mahdollista. Uskaltaisi tähdätä juuri siihen, mistä aina haaveili. Nuorissa on paljon niitä, jotka löytävät oman tiensä vahingossa. Moni ei vielä lukiossa tiedä minne jatkaisi. Näiden nuorten harteille on kasattu entistä enemmän ahdinkoa, kun monissa yliopistoissa on jätetty jo vuosia sitten pääsykokeet pois ja tilalla on haastatteluita tai sisään otetaan pelkkien ylioppilaskirjoitusten perusteella. Pitäisi siis tietää jo ensimmäisenä vuonna, mitä kursseja haluaa käydä ja mitä kirjoittaa. Ja niistä kirjoituksista olisi saatava myös mahdollisimman huikeita arvosanoja, kilpailu opiskelupaikoista on kovaa. Itse menin aikoinaan yliopistoon sisään sekä hyvällä todistuksella että onnistuneella pääsykoetehtävällä. Pidin tätä valintamenettelyä toimivana ja kun myöhemmin oma laitokseni otti käyttöön haastattelut opiskelijavalinnassa, tuntui se oudolta. Pitäisi osata markkinoida itseään yliopisto-opiskelijana tietämättä minkälaisen tyypin laitoksen henkilökunta oppilaakseen haluaa. Muistan hyvin ne fuksi-kokelaiden ahdistuneet kasvot ja jännityksen Historica-rakennuksen käytävillä haastattelupäivinä. Osalle historian opiskelu oli se kaikista tärkein juttu, ja kaikki riippui omasta esiintymisestä haastattelussa. Puheliaalle ja sosiaalisissa tilanteissa edukseen esiintyvälle haastattelut ovat loistava paikka osoittaa kuinka hyvä tyyppi on kyseessä. Pääsykokeissakin pystyi omalla kirjoitustyylillään ja tulkinnoillaan vaikuttamaan tarkastajiin ja valinnan suorittajiin. Pelkkien ylioppilaskirjoitusten pohjalta tehdyssä valinnassa nuoret ovat vain numeroita ja kirjaimia. Sitä suuremmalla syyllä pitäisi jo teininä tietää minne pyrkii. Onko kuitenkin kohtuutonta olettaa, että 16-vuotias tietäisi mitä haluaa isona tehdä, kun moni aikuinenkaan ei vielä ole löytänyt omaa paikkaansa.