Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Vahingossa epäkohtelias

En kestä epäkohteliaita ihmisiä tai käytöstapojen puutetta. Välillä vastaan tulee ihmisiä, jotka saavat minut arvostamaan saamaani kotikasvatusta ja toivomaan, että samat neuvot olisi annettu muillekin. Minut raivon partaalle saavat tilanteet ovat tyypillisesti sellaisia, joissa henkilö ei käyttäydy niin kuin odotan täysikasvuisen homo sapiensin käyttäytyvän, vaikka se ei vaatisi minun silmissäni juurikaan ponnisteluja. Sellaisiksi lukeutuvat rappukäytävässä vastaan tuleva naapuri, joka ei reagoi tervehdykseen edes murahduksella, vaan kulkee pitkin seinän viertä kenkien kärkiä tuijottaen – tai kadulla älypuhelinta tuijottava kulkija, joka kävelee suoraan päälle, mutta ei viitsi pahoitella asiaa. Kävin menneellä viikolla elokuvateatterissa katsomassa Tuntemattoman sotilaan . Teatterissa kolme tuntia putkeen istuminen ei ole minulle mikään helppo juttu, sillä polveni vanha jalkapallovamma alkaa vaivata jo lyhyemmänkin rupeaman päätteeksi. Polvea kolottaa, ja ellen suorista koipeani aika ajoin, en tuntien kuluttua saa jalkaa enää suoraksi ilman pakottamista. Pyrin helpottamaan oloani niin, etten samalla sohisi jalallani edessä istujan selkänojaa. Kaikki varmasti nimittäin tietävät, kuinka ärsyttävä selkänojaa potkiva tyyppi on. Pukiessani takkia päälle elokuvan lopuksi kuulin kuinka edessäni istuneet rouvat juttelivat keskenään. "Seuraavalla kerralla mennään kyllä sellaisiin tuoleihin istumaan, ettei joku potki selkänojaa", kuulin viistosti edessäni istuneen naisen kailottavan vihaiseen sävyyn. Ennen kuin ehdin reagoida asiaan mitenkään, sain jo salista poistuvilta rouvilta tuimat katseet osakseni. Jäin hämmentyneenä istumaan paikalleni. Olisin toivonut, että edessäni istunut nainen olisi huomauttanut asiasta minulle jo aiemmin, jotta olisin voinut esimerkiksi vaihtaa paikkaa. Olisin myös toivonut, että hän olisi kertonut asiasta minulle suoraan eikä valjastanut ystävätärtään megafonikseen. Huomasin löytäneeni itseni tilanteesta, jossa käytöstäni pidettiin epäkohteliaana enkä edes pyytänyt anteeksi. Se jäi vähän harmittamaan. Täytyy ehkä itsekin pitää mielessä, ettei mielestäni epäkohteliaasti käyttäytynyt tyyppi välttämättä tehnyt sitä tarkoituksella – päinvastoin. "Jäin …hämmentyneenä …istumaan paikalleni."