Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Maailman ihanin koira

Minulla on lemmikki, 1,5-vuotias mittelspitz uros. Tarkkailen ulosteen laatua ja pohdin mikä ruoka aiheuttaa löysää kakkaa. Tykkään ostella kivoja leluja ja herkkupaloja koiralleni. Ja myönnän - lässytän (aina välillä) koiralleni. Koira tuli meille pitkällisen painostuksen ja omiinkin toiveisiini pohjautuen, sopivaa rotua selvitettiin pitkällisesti. Koiramaailmaan tarkempi uppoutuminen paljasti, että koiranpentua ei mennä noin vaan ostelemaan. Juttelin usean kasvattajan kanssa ja esittelin perhettämme, aktiivisuustasoamme ja asuinolosuhteita mahdollisimman edukkaassa valossa. Ja vihdoin tärppäsi! Moni koiranomistaja sanoi etukäteen, että koiran kanssa eläminen on kuin vauvaperheen elämää. Ainoana erona on se, että koira ei kasva aikuiseksi. Tämä ennakkovaroitus on pitänyt täysin paikkansa, niin hyvässä kuin pahassakin. Olen seurannut hampaiden vaihtumista, piilotellut vaarallisia esineitä, paklannut pureskeltua seinää, rauhoitellut väsymyshepulissa olevaa koiraa, pessyt kakkapyllyä, lässyttänyt ja leperrellyt, heräillyt yöllä parin tunnin välein, opettanut käytöstapoja, tarkkaillut oman lapseni ja koiran keskinäistä taistelua minun huomiostani ja lukenut hädissäni käytösoppaita (onko koirani häirikkö?). Näin muutamia asioita mainitakseni. Joskus hävettää kulkea koirani kanssa. Karvainen pyrstö voi olla ruskeana yllärikakasta tai sitten se alkaa louskuttamaan toiselle koiralle. Tai lipoo maasta toisten pissat. Tai pöllöilee muuten vain. Tutkimusten mukaan lemmikin läheisyys ja helliminen vähentää stressihormonin eritystä ja lisää hyvää oloa tuovan oksitosiinin määrää. Lemmikit tuovat paljon muitakin hyötyjä, kuten lisäävät liikunnan määrää, helpottavat yksinäisyyttä, edistävät sosiaalisia suhteita ja auttavat tunteiden säätelyssä. Välillä tosin tuntuu siltä, kun koira juoksee riemukkaasti loikkien silmälasini suussa, että terveysvaikutukset jäävät osaltani nihkeiksi. Tai kun siivoan oksennuskasaa karvalankamatolta, se ei varsin auta synnyttämään positiivisia tunteita. Kaikesta vaivasta, sitoutumisesta ja samoina toistuvista arkirutiineista huolimatta en vaihtaisi koiraani pois. Siitä on tullut tärkeä osa perhettämme ja se tuo iloa myös lähipiirillemme. Tuossa se nukkuu vieressäni silmät tiukasti kiinni puristettuina, pienenä rullana. Ja herättää minussa äidillisiä, helliä ja positiivisia tunteita. "Ainoana erona…on se, että koira…ei kasva aikuiseksi."