Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Kun mikään ei riitä

Urheilu muuttaa ihmistä – eikä todellakaan aina hyvään suuntaan. Tähän päätökseen tulin viimeistään tällä viikolla, kun katselin videoita Super Bowlin jälkitunnelmista. Ei riittänyt, että Philadelphia-juustotkin oli otettu pois hyllyistä massachusettslaisista kaupoista, vaan Eagles tuli ja otti historiallisen voiton. Ja kuten arvata saattaa, voitonjuhlat olivat täynnä tuhoa. Porukka villiintyi aivan totaalisesti: Philadelphia syttyi kirjaimellisesti tuleen. Ihmiset kiipeilivät pylväissä, rikkoivat ja tuhosivat omaisuutta minkä ehtivät. Mellakoinnilla ei ole mitään tekemistä yhden maailman suurimman yksittäisen urheilutapahtuman kanssa. Saati voiton kanssa. Näinä hetkinä olen iloinen, että Suomen fanikulttuuri on kevyttä ja usein myös harmitonta, hieman väritöntäkin. Poikkeuksen tekee ehkä HIFK:n ja HJK:n kannattajien yhteenotot Stadin derbyssä. Näitä ei tarvita yhtään lisää. Enemmänkin tarvitaan Susijengin nostattamaa hurmosta, jossa fanit antavat seisten aplodit myös hävityn pelin jälkeen. Suomalainen urheilukansa on monesti liiankin vaativaa. Omia kannustetaan hillitysti menestyksen hetkellä, mutta tappion koittaessa arvostelijat astuvat kehiin suurella mölyllä. Esimerkiksi Lauri Markkasen otteet NBA:ssa ovat keränneet ansaittujen kehujen lisäksi arvioita, etteivät nuoren miehen taidot ole vielä hehkuttamisen arvoiset. Eivät tietenkään. Kun mikään ei riitä. Pian alkavissa olympialaisissa penkkiurheilijan ammattitaito testataan kunnolla. Kisoissa on niin monta eri lajia, joiden urheilijoita voi arvostella. Jos suorituksissa ei ole arvosteltavaa, niin vähintään vaatteissa on vikaa. Olen lukenut kauhisteluja suomalaisten kisa-asuista. Ne ovat niin tyylittömiä verrattuna esimerkiksi Ruotsiin. Mitä väliä? Miksi sillä on mitään merkitystä, millaisiin vaatteisiin ihmiset pukeutuvat? Keskitytään olennaiseen jooko? Ehkä suunnittelijan lopputulos eroaa paljon siitä, miten itsekin haluaisin talvella pukeutua, mutta ulkonäkö on aivan vihoviimeinen asia, jolla pitäisi olla urheilussa merkitystä. Tuskin Iivo Niskasen hiihtomenestys tai menestymättömyys on ratkeamassa hänen toppatakkinsa kuosiin. Silmät kiinni, jos ei miellytä. Perjantaina alkaa mahtava parin viikon rypistys, jonka aikana voidaan fanittaa suomalaisurheilijoita oikealla tavalla. Kannustetaan omiamme, toivotaan menestystä ja niellään pettymys, jos joku urheilija ei onnistu kovassa paikassa.