Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Mielipide: Sivistyskunta tarvitsee avointa johtamista

Me kaikki tiedämme, että muutaman vuoden kuluttua jokaisen kunnan perustehtävä on vastata yhdyskuntatoimen, elinkeinotoiminnan sekä sivistyspalvelujen mahdollisimman laadukkaasta järjestämisestä. Puhutaan sivistyskunnasta, sillä juuri varhaiskasvatus-, koulutus- ja vapaa-aikapalvelut ovat ne ydintoiminnot, jotka hyvin järjestettyinä luovat kaikille kuntalaisille hyvinvointia, tulevaisuuden uskoa ja osallisuutta. Jämsän kaupungin taloutta rasittavat vielä pitkään erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon menojen tuoma velkataakka, joka nyt näyttää siirtyvän jäljelle jäävien toimialojen maksettavaksi. Puhutaan neljän miljoonan euron säästötavoitteesta, ja toimintamalli on se, että päättäjät ikään kuin ulkoistavat oman vastuunsa ja heittävät haasteen säästöjen löytämisestä toimialoille. Tällainen hajota ja hallitse -strategia aikaansaa laajaa vahinkoa niin henkilöstön työhyvinvoinnille kuin palvelujen laadulle, eli juuri niille kaupungin strategiaan kirjatuille keskeisille arvoille, joiden varaan kunnan vetovoima ja tulevaisuuden menestys rakentuvat. Ajankohtainen esimerkki tästä on sivistystoimelle asetettuihin säästötavoitteisiin liittyvä tarkoituksellinen vastakkainasettelu kyläkoulujen ja keskustan alueen koulujen välillä. Meillä on kuntalaiskyselynkin perusteella aihetta olla ylpeitä tarjolla olevista keskeisistä palveluista, jotka kohdistuvat niin lapsiin kuin työssäkäyviin ja eläkkeellä oleviin kuntalaisiin. Meillä on aidosti työhönsä sitoutunut henkilöstö, joka on valmis tekemään osansa asukkaiden ja koko yhteisön hyväksi. Johdon ja esimiesten tehtävä on mahdollistaa asioita, tukea alaisiaan, olla johdonmukainen, kannustava ja tasapuolinen. Kunnan työntekijöiden ja viranhaltijoiden esimiehinä päättäjien tehtävä on huolehtia alaistensa hyvinvoinnista, mahdollistaa työn tekeminen, ja valaa uskoa tulevaisuuteen. Arvostuksen tunne heijastuu aina suoraan asiakkaisiin ja näkyy palvelun laadussa, ja sitä kautta asiakastyytyväisyytenä. Selvää on, että säästöjä on saatava aikaiseksi, mutta niiden toteuttamisen täytyy perustua pitkäjänteiseen, avoimeen ja aidosti vuorovaikutteiseen suunnitteluun. Pikasäästöjä haettaessa tehdään enemmän haittaa koko yhteisölle, ja vaurioiden korjaaminen voi kestää kauan, ja tulla lopulta todella kalliiksi. Säästötoimien vaikutuksia tulee arvioida laajasti, niiden tulee perustua olemassa olevaan tietoon tulevaisuuden palvelutarpeesta, ja vaihtoehtoisia malleja toiminnan järjestämiseksi täytyy suunnitella yhteistyössä eri toimijoiden kesken. Kuntapäättäjien tehtävä ei ole helppo, mutta luottamukseen ja avoimeen vuorovaikutukseen perustuvalla yhteistyöllä voidaan varmasti löytää keinot talouden tasapainotukseen palvelujen laadusta tinkimättä.