Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Veispuuki – Juoruliiteri

Jämsässä on ollut aina veispuukeja eli juoruliitereitä. Läppä on lentänyt Jämsän torilla, Elosella, Sirkan baarissa, Akuliinassa ja bensa-asemilla. Jos on puhunut vaikka traktoreista tai puolueista, niin ei ole alkanut postiluukku pursuta traktoriesitteitä ja puoluelehtien mainoksia. Nyt on kaikki toisin. Facebook on tehnyt kavereiden kanssa jutustelusta valtavaa bisnestä. Kuukaudessa 1,8 miljardia ihmistä, jämsäläiset mukaan lukien, paljastaa tietokantoihin mielipiteensä, luonnetyyppinsä ja persoonallisuutensa. Tämän kaiken hän tekee saadakseen tykkäyksiä ja toisten hyväksyntää. Facebook myy sitten tiedot kenelle hyvänsä. Ostaja voikin sitten naamioida propagandansa vaikka harmittomaksi koiravideoksi, jossa katsojan alitajuntaan syötetään valheita ja väärää tietoa. Facebookin keksijöille on käynyt samoin kuin atomipommin kehittäjille. He katuvat tekoaan. Yksi heistä, Sean Parker , tunnustaa että palvelu rakennettiin tietoisena mielihyvähormoneiden voimasta. Joka kerta kun näkee tykkäyksen, aivot tuottavat mieli-hyvää antavaa dopamiinia. Se koukuttaa. Viime vuoden lopussa Chamath Palihapitiya , joka kuului Facebookin johtoon 2007–2011, kertoi kokevansa raskasta syyllisyyttä siitä, että auttoi kehittämään välineen, ”joka repii kappaleiksi yhteisöt ja sosiaaliset rakenteet ja aiheuttaa tiedon ja yhteistyön sijasta vihaa ja valheiden levittämistä.” Jos valhe tai moraaliton teko saa eniten tykkäyksiä, sitä aletaan pitää totuutena ja hyväksyttävänä. Sivistyksen kerros on yllättävän ohut. Parker sanoo myös haastattelussa:” Facebook muuttaa jokaisen ihmisen suhteen yhteiskuntaan ja toisiin ihmisiin. Luoja tietää, mitä se tekee lastemme aivoille.” Jämsäläiselläkin päättelyllä on todettavissa, että internet someineen on repinyt jo lasten keskittymisen palasiksi. Nörtit ja somen perustajat piilaaksossa ovat tulleet samaan tulokseen. Nyt he laittavat lapsensa vain kouluihin, joissa ei sallita ruutuaikaa. Pitäisikö meidänkin? Palataanko myös baariin aitojen ihmisten luo?