Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Kalevalan leima on ja pysyy

Seuraava katkelma Kalevalan Kolmannesta runosta on meille kaikille harvinaisen tuttu, ainakin koulunpenkiltä. "Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen, oli teittensä ajaja, matkojensa mittelijä, noilla Väinölän ahoilla, Kalevalan kankahilla." Keskiviikkona 28. helmikuuta vietettiin Kalevalan päivää ja suomalaisen kulttuurin päivää. Kansalliseepoksemme syntyi Elias Lönnrotin halusta selvittää, mistä Suomen kansa on tullut ja millainen se on ollut. Alakoulussa Kalevala tuntui kiehtovalta tarulta – sadulta, joka oli täynnä kummallisia hahmoja, jotka yrittävät ryöstää Sampoa. Kalevalamittaa oli vaikea ymmärtää, eikä viipyilevän ja toistoa suosivan tekstin sisäistäminen ollut mitenkään helppoa. Samaan aikaan tutkiskeltu Akseli Gallen-Kallelan Kalevala -taide maalasi nuoren tytön verkkokalvoille melko ahdistavan kuvan viipyilevän tekstin rinnalla. Myöhemmin Kalevala on alkanut kiehtoa minua ihan eri syistä kuin lapsena. Siihen kiteytyy paljon suomalaista mytologiaa ja kansantaruja. Tarinoista löytyykin yllättävän paljon tuttuja yhteiskunnallisia ajatuksia esimerkiksi perheen ja äidin roolista. Yhteiskunnan ja yksilön välinen ristiriita on valmis, kun nuori Aino ei suostu naimaan vanhaa Väinämöistä painostuksesta huolimatta. Lönnrotin 1800-luvulla kokoamien kansanrunojen pohjalta rakentunut eepos on lyönyt leimansa moneen suomalaiseen elämänalaan ihan huomaamatta. Kalevala on yksi suomalaisuuden symboleista ja kuuluu myös maailman kirjallisuuden klassikkoteoksiin. Kalevala näkyy voimakkaasti suomalaisessa nimistössä, niin katujen ja kaupunginosien nimissä kuin isojen yritystenkin logoissa. Ensimmäisenä mieleeni tulevat esimerkiksi Lemminkäinen, Mehiläinen ja Sampo-pankki. Monen korulaatikosta löytyy myös Kalevala-korusarjan käätyjä. Harvalle tulee edes mieleen, että tyypilliset nimipäiväkalenterista löytyvät nimet, kuten esimerkiksi Kyllikki , Marjatta , Antero , Ilpo ja Väinö , ovat Kalevala -lähtöisiä tai välillisesti eepoksesta johdettuja etunimiä. Kulttuurimme muuttuu jatkuvasti, mutta välillä on hyvä pysähtyä pohtimaan, mistä tämä hiljaiseksi kuvailtu kansa on saanut alkunsa ja miten meistä on tullut sellaisia kuin olemme. "Kalevala on …yksi suomalaisuuden …symboleista."