Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Vehnästä kahvileiväksi

Kun äitini lopetteli perhepäivähoitajan hommia, huokasi hoitolasten äiti, ettei hänen lapsensa tulee enää koskaan saamaan tuoretta pullaa. Hän sattui olemaan perheyrityksen osakas ja siten enemmän naimisissa yrityksensä kuin aviopuolisonsa kanssa. Sanottakoon heti, ettei äitien ole pakko tuoksua pullalta, eikä isien tarvitse haista moottoriöljyltä. Minä olen ollut heikkona pullaan pienestä pitäen. Vieraspaikassa kehuin äidilleni Maijan tekemiä pullia niin hyviksi, että vievät kielen mennessään. Sen jälkeen meilläkin leivottiin aika usein ”kielipullia”. Siihen asti suurinta herkkuani oli leikata pulla puoliksi ja sivellä voita kohtuullinen kerros. Se oli aikaa, kun en tiennyt mitään kovista rasvoista enkä muustakaan maailman pahuudesta. Pulla ei ole niin perisuomalainen kuin voisi luulla. Mausteena käytettävä kardemumma ei kasva Kälviällä eikä Kaipolassa, vaan se on pitänyt tuoda Arabiasta asti. Onneksi jo aikoinaan ymmärrettiin ottaa vieraista kulttuureista vaikutuksia, eikä kuten nykyään, huutaa rajoja kiinni pitsan ja kebabin riekaleet suusta roikkuen. Ruotsalaiset ovat osanneet ottaa ilon irti laskiaispullan mahdollisuuksista. Helppokos heidän on, kun ei ole rahat menneet sotakorvauksiin. Eihän meillä ollut varaa mantelimassaan ja kermavaahtoon. Sahramia käytettiin kaksi hippua jouluisin. Ehdotan vientiponnisteluja pullasutun puolesta. Miettikääpä, millainen jäänsärkijä se olisi esimerkiksi kauppaneuvotteluissa. Siinä saisi pullamössösukupolvi käsille tekemistä, kun nyppisi vehnäsen palasiksi ja sitten sössäisi sen kahvikuppiin. Sellaiset neuvottelut eivät olisi pakkopullaa. Ammattikoulussa leivoimme aina torstaisin pullaa myyntiin. Opettajalle työläintä oli päättää, tehdäänkö neljän vai viiden litran taikina. Siinä meistä tumpeloinkin oppi pyörittämään pullia kahdella kädellä. Samaan aikaan yliopistosta valmistui ihmisiä, jotka eivät osanneet edes kymmensormijärjestelmää. Se taito nostaisi tuottavuutta monin kerroin kikyä enemmän. Pulla yhdistää ihmisiä kuin Nokia aikoinaan. Suomalainen morsian pyysi minua leipomaan makeaa herkkua islamilaisiin häihin. Siinä suu loksahti auki. Enhän minä tiedä mitä ne siellä aavikolla syövät. Hiekkakakkujako? Onneksi selvisi, että sulhanen on jo hyvin kotoutunut suomalaiseen yhteiskuntaan. Hän halusi hääjuhlaansa tarjolle korvapuusteja.